Hyvä lukija tahikka vieraelija:

Tässä nimeomasessa logissa julukastuja Mamma A:n näppäelemiä valokuvia ei sua pihistee eli luvatta käättee iliman loginpitäjän luppoo-kiitos:)

perjantai 17. toukokuuta 2019

Sukkasillaan heinikossa


Instassa nämä sukat olikin jo keikkumassa, mutta laitampa nyt tännekin, kun molemmat parit on jo uusilla omistajillaan:)

Nämä vihreät neuloin ystävälle 40v lahjaksi:


Polvipituisia sukkia on siitä hankala neuloa lahjaksi, että pituus JA ympärysmitta pitäisi tällätä sopivaksi. Onneksi omalla esikoisellani on kummitätinsä kanssa samankokoiset jalat :D

Sovelsin ohjeen päästäni jonkun kuvan perusteella, minkä näin netissä.

Nämä alemmat sukat sovelsin myös, kun näin kuvan neulekilpailuissa hyvin sijoittuneista suo-henkisistä töppösistä. Yritin etsiä molempia kuvia netistä, mutta sinnehän ne olivat kadonneet sähköiseen mualimmaan. Tupsukat varsissa esittää tupasvilloja ja nämä meni synttärilahjaksi äitimuorille.


Tässä vaiheessa mukaan änkesikin meidän perheen ainoa linssilude eli Pulla 12v...


Rapsutuksia tänne ja heti!


Ihan tylsä tyyppi kun vaan kuvaa eikä silitä yhtään...


Asiasta kukkaruukkuun. Sain ilmaiseksi pari muovipussillista ikivanhoja siemeniä ja ropsuttelin viime kesänä kaikki kuivakukkien siemenet samaan ruukkuun. Kovin suurta ei itäminen ollut, mutta sain syksyllä kerätä neljä saflorin kukkaa, jotka pitäisi soveltua kasvivärjäykseen. Tuolla terälehtien määrällä ei vielä kovin monta grammaa värjäytyisi, mutta nyt sain tuoreita siemeniä, jotka aion taas tänä kesänä kylvää. Suoraan sanottuna järjetöntä touhua, kun helpompi olisi vain ostaa tuoreet siemenet tai samantien vaikka pussillinen kuivattua safloria. Toisaalta tuleepahan kokeiltua kaikenlaista ja hömelö kun olen niin en ikinä muista tilata mitään ajoissa.

Varmaan safloria olisi löytynyt myös Botaniasta, josta ostin testaukseen kiwanon ja kilpiangervon siemeniä. Kiwanot onkin jo pienellä taimella, mutta niiden kasvattamisesta en ole vielä onnistunut löytämään tarkempaa tietoa. Hyasinttipavut puolestaan kylvin pussin ohjeen mukaan ja myöhemminkin olisi ehtinyt. Nyt ne on melkein metrin mittaisia ja kiemurtavat joka paikkaan, köynnöksiä kun ovat :)


                                                     Mamma A.

P.S. Kirjablogini puolella on myös uusi postaus - tervetuloa :)

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Osterivinokasfarmarina

Useampaan kertaan olen talven ja kevään aikana yllättänyt itseni automatkoilla katselemasta metsiä "sienisilmällä" ja yhtä useasti kyseenalaistanut täysijärkisyyteni. Parhaimmissa tapauksissa lunta oli vielä polveen asti!Keväällä on sentään huhtasienet, mutta talvella olo on orpo.

Vaan hätähän ei ole tämän näköinen, koska pääsin tekemään yhteistyötä Helsienen kanssa ja kasvattamaan osterivinokkaita omassa keittiössä!

Helsieni on kiertotalousyritys, joka kasvattaa sieniä läheltä saaduissa raaka-aineissa kuten kahvinporoissa. Tavoitteemme on tuottaa paikallista ja terveellistä ruokaa Suomessa ja sen lähiympäristössä. Helsieni on vastikään aloittanut yritystoimintansa ja etsii ihmisiä ja yrityksiä, jotka uskovat ruoan paikalliseen tuotantoon, kaupunkiviljelyyn ja kiertotalouteen.

Sain kokeiltavaksi xl-kokoiset Growkitit sekä osterivinokas- ja sitruunavinokasrihmastot, joista ensimmäisenä kokeiluun pääsi osterivinokas.


Toisen paketin annoin sovitusti kokeiltavaksi alakoulun 1-2 luokkaan.


Purkkifarmin aloittaminen on helppoa Helsienen sivuilla olevien ohjeiden avulla ja lisäksi kannattaa katsoa lyhyt video aiheesta. Kasvatusvinkit voi myös tilata sähköpostiin. Samoilta sivuilta löytyy myös vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin, joista löysin avun kun purkissa alkoi kasvaa sinne kuulumatonta rihmastoa (laitoin edellisen päivän poroja)


Kaikenkaikkiaan farmin aloitus ja ylläpito on tosi helppoa, kun muitaa puhtauden, tuoreet kahvinporot ja tarpeeksi lämpimän paikan. Ohjeissa ihannelämpötilaksi mainitaan 24 astetta ja meillä purkki majaili leivinuunin päällä tummalla kankaalla peitettynä. Kun rihmaston kasvu pääsi oikein kunnolla vauhtiin, kahdet yhden hengen kahvinporot päivässä riittivät juuri ja juuri.






 Kasvatukseen kuuluu kaksi vaihetta:


  1. Rihmaston kasvatusvaihe
Joka kerta kun lisäät kahvinporoja Growkitiin, sienirihmasto kasvaa ja valmistaa kasvusalustaa osterivinokkaille. Rihmaston kasvatusvaiheessa ihannelämpötila on +24°C. Rihmasto kasvaa kuitenkin hyvin tavallisessa huoneenlämpötilassa ja parhaiten pimeässä. Älä peitä Growkitin kyljessä ja päällä olevia aukkoja. Kosteudesta Growkitin sisällä tulee pitää huolta.
Kosteus pysyi purkissa hyvin ja vain yhden kerran kostutin kasvustoa keitetyllä&jäähdytetyllä vedellä. Silloinkin veden määrä oli arviolta vain pari teelusikallista. Joka kerran purkkia avatessa valutin kanteen tiivistyneen kosteuden takaisin poroihin.



2. Sienten kasvatusvaihe
Kun Growkit on täynnä, alkaa sienten kasvatusvaihe. Sienten kasvatusvaiheessa optimi lämpötila on +18°C. Sienet kuitenkin kasvavat hyvin +10°C – 20°C lämpötiloissa. Sienten kasvun voi herättää laittamalla Growkit jääkaappiin pariksi päiväksi. Tässä vaiheessa voit siirtää Growkitin valoisampaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonvaloon. Sienten onnistunut kasvu tarvitsee myös kostean ilman. Kostuta sumutepullolla Growkitin ympäristöä säännöllisesti. Vältä sienten suoraa sumutusta.


Nyt saimme purnukan kantta myöten täyteen ja odottelin vielä, että viimeisetkin porot kasvaa umpeen rihmastoa. Valoisamman paikan farmi sai keittiön ikkunalta (länteen päin), jonka takana kasvaa puu hajauttamassa suorimman auringonvalon. Jatketaan siinä hoivaamista ja käytetään jääkaapissa mikäli tarve vaatii.
Perheen parissa purkki on otettu vastaan innostuneestu ja Ukko K. tarkisti tilanteen aina töistä kotiuduttuaan ;) Jätkänpätkä 14v on myös erittäin kiinnostunut projektista. Tai ei niinkään täyttämisestä ja hoitamisesta vaan tuotannon loppuvaiheista eli kokkaamisesta. Hän todennäköisesti hoitaakin sen puolen kun/jos satoa saamme :P Jokohan uskaltaisi käyvä katselemassa reseptejä Helsienen sivuilta...
Kirjoittelen myöhemmin lisää sienikuulumisia:)

Mamma A.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Kevään ensimmäinen puutarhakierros

Koska muutkin niin minäkin tahdoin tehdä ensimmäisen kierroksen puutarhassa. Se jäi aika lyhyeksi lenkiksi, koska lunta on polveen asti. Tässä kohti kukkii keväisin narsissit,krookukset ja tuomi.




Täällä(päin) on (keskeneräiset) kivikko-ja ruusutarha sekä taustalla niitty, jonne keväisin putkahtelee kartiohuhtasieniä...


 No se siitä puutarhakierroksesta, kun joka puolella näyttää ihan samalta. Talven pimeinä päivinä lumi valaisee kivasti, Joulun pitää olla valkea ja pilkkiminenkin on jees, mutta kyllä nyt alkaisi jo riittää. Kävelytietkin suli tältä mäeltä molempiin suuntiin, mutta juuri tällä kohdalla on 2km paksussa jäässä. Kiukuttelen ja poljen jalkaa hamaan toukokuuhun saakka.

Toissaviikolla olin Työnhaku-valmennuksessa, koska "valmistuin uuteen ammattiin ja siksi olisi hyvä opetella uusia työnhakumenetelmiä ja päivittää ansioluettelo ja työhakemus". Tai sitten koska "aktiivimalli". Eipä siinä mitään paitsi:

1. Olen jo käynyt 3 kurssia eri nimellä, mutta samalla sisällöllä.

2. Kulukorvaus 9€/pvä sisältää korvauksen matkoista ja ruokailusta. Niin paitsi jos pelkkä menomatka maksaa 10,70€...

Onneksi ystävä pääsi samaan koulutukseen ja pääsimme samalla kyydillä mennen tullen. Ja päivän päätteeksi kolusimme Kuopion lankakaupat ja muutamat muutkin :D

Hirvittää miten paljon työnhaku on muuttunut jopa siitä, kun itse joskus nuoruudessa hain töitä postittamalla paperisen hakemuksen ja cv:n. Puhumattakaan kun äitini haki töitä lampsimalla suoraan työpaikalle ja esittämällä asiansa suullisesti. Ukkokulta 42v ei ole edes koskaan tehnyt työhakemusta tai ansioluetteloa ja on sentään esimiesasemassa metallialalla. Eipä hänellä ole alan koulutustakaan.

Minä kirjoittelen blogeja ja olen Instassa ja Facebookissa, mutta eihän se ole kuin pintaraapaisu. Siellä pitää verkostoitua ja jäädä ihmisten mieleen kertomalla oman alan julkaisuissa ja keskusteluissa mielipiteitä ja änkeämällä yhdistysten ja liittojen ryhmiin mukaan. Ja oma kuva on tärkeää lisätä paitsi hakemuksiin niin myös kaikkiin some-profiileihin.

Pitää kirjautua Työmarkkinatorille, LinkedIn-palveluun ja mielellään myös henkilöstövuokraukseen. Ei se mitään jos palvelu on englanniksi tai jos se on pahasti kesken oleva prototyyppi, sekaan vaan ja tietysti naaman kanssa. Yhdessä palvelussa ohjelma ehdotti jokaisen kolmen tutkintoni sekä työkokemusteni kohdalla keskeiseksi työtehtäväksi "sikarinlehtien sitomista". Olisinkohan löytänyt heti unelmatyöpaikkani, jos olisin valinnut sen?


Eli kun puutarhapuoli on vielä jäässä ja työnhaku etenee omalla painollaan...ja aloitin vähän lisää opintoja...niin täytynee taas tokistautua käsityörintamalla, kun vihdoin 4 viikon yskäkin alkaa helpottaa. Tuo beige-lila wannabe Oslo-hattu on neulottu hyvin marinoituneesta Debbie Blissin baby cashmerino-langasta ja onhan se ihan unelman pehmoinen! Lankakauppa kierroksella tuli hypisteltyä ja vertailtua merinolankoja ja kyllä Novitan Babymerino jäi häntäpäähän. Nyt kun sukuun on tulossa pitkästä aikaa vauveli niin täytyypäs käydä valkkaamassa Napista ja Nauhasta pehmein lanka ja neuloa hattu,tumput ja töppöset :)




Monenlaisia hyväntekeväisyys-neulekeräyksiä on ollut menossa ja tällä kertaa neuloin kodittomille. Kuvassa olevat sukat menee Yökiitäjä-toimintaan ja pipot oman kotikaupungin kodittomille. Näihin keräyksiin on tarkoitus vielä neuloa lisääkin, todennäköisesti syksyllä. 

Samalla haastan mukaan kaikki lukijani! 
Jos et itse neulo/virkkaa niin osta vaikka lankakerä tutullesi, joka neuloo sen sukiksi/pipoksi/lapasiksi. Ja tästä on toisaalta kiva aloittaa vaikka uusi harrastus ja haastaa itsensä opettelemaan uusi taito :) Kohteita hyväntekeväisyydelle löytyy tosi paljon ja itsekin voi tiedustella mikä taho vaikka omassa kaupungissa tarvitsisi lämpöisiä neuleita. Seuraavaksi aion neuloa meidän seurakunnan neulekerhon keräykseen sukkia nuorille ja lapsille turvakotiin.


Neulomisiin!


Mamma A.


tiistai 8. tammikuuta 2019

Kaksi uutta blogia

Viimeiset 14kk mennyt niin tiukasti opiskelun parissa, ettei ole kunnolla ehtinyt tännekään blogin puolelle ajatuksia uhraamaan. Ängettiin opettajan kanssa kahden vuoden kurssit yhteen vuoteen ja vielä loppusuoralla piti lukea pari kurssia lisää. Nyt on opinnot ihan hilkkua vaille paketissa ja kaikki sormet ja varpaat on ristissä, että viimeiset näytöt menisi kunnialla läpi ja valmistuisin merkonomiksi tammikuun lopussa.

Opiskeluja varten hain nyt jo toiseen otteeseen yli 60 yrityksestä harjoittelupaikkaa, koska näytöt pitää suorittaa jossain yrityksessä. Ensimmäiset 3 näyttöä suoritin naapurikylän palvelukeskuksessa, joka paljastui aivan ihanaksi harjoittelupaikaksi. Viimeisen näytön piti olla palkanlaskennasta, johon olin jo käynyt teoriatkin, mutta eipä vaan kukaan ottanut hommiin. Yhdestä paikasta jopa lasketeltiin sähköpostitse semmoista luikuria, että puhuivat itsensä pussiin. Jotenkin arvostaisi enemmän sitä, että sanotaan suoraan jos ei ole resursseja tai kiinnostusta ottaa.

Palkanlaskennan kanssa tuli tenkkapoo ja jouduin lukemaan lisää teoriaa ja vaihtamaan näytöt Visuaaliseen myyntiin ja Laskutukseen. Tein tosin laskutusta jo 3,5kk palvelukeskuksella, mutta se ei riittänyt näyttöihin. Yhden päivän harjoittelu sen sijaan riitti. Aika ristiriitaista. Siinä syy miksi "hieman" jännittää mitä näyttökeskustelussa pamahtaa ilmoille. Meneekö läpi vaiko eikö...



Joulun alla pidettiin Marjatan kanssa perinteiset myyjäiset, johon en hirvästi ehtinyt tehdä uusia käsitöitä. Jotain koristeita ja sukkia kuitenkin. Aina ennen myyjäisiä sitä miettii, että mitähän tolkkua koko hommassa on. Kun ynnää menot ja tulot yhteen niin ei mitään. Mutta myyjäisten jälkeen on ihan eri mieltä. Se on meikämamman harvinaista omaa aikaa ja lisäksi yhteistä aikaa kaverin kanssa. Neulotaan ja höpistään joutavia. Myös asiakkaiden kanssa on ihan huippua turista ja kuulee monenlaisia elämäntarinoita. Vanhempi väestö oli iloisia, kun pääsivät omalla kylällä joulupuotiin ja eräskin rouva sai puhua mieltä painaneesta asiasta. Nimenomaan tämä on se miksi me pidetään myyjäisiä :)

Tottahan toki sekaan mahtuu aina myös pari mielensäpahoittajaa. Eräs rouva ei uskonut löytävänsä miehelleen koon 47 sukkia. Löytyihän ne (toiset oikealta) Sitten ne olikin vain juuri ja juuri oikean väriset eli luonnon väriset. Muut eivät tulleet kysymykseenkään. Olen nähnyt hänen miehensä yllä kauluspaitoja aina vaaleanpunaisesta kirjavaan asti. Mutta ehkäpä sukkien kanssa on eri asia. Sitten hän alkoi väittää, että sukat on eri paria ja toisessa on varressa monta senttiä enemmän kuin toisessa. Laskin kerrokset kahdesti ja sama määrä tuli molemmilla kerroilla molempiin sukkiin. Viimeinen ahdistuksen aihe oli hinta josta hän tuumasi "HUH HUH!". Laskin myöhemmin paljonko on tuntipalkka, kun tekee koon 47 sukat: reilusti alle 1€ ! 

Kuulin vuosia sitten eräältä paikalliselta käsityöyrittäjältä, että aloitellessa toimintaansa eräs oman kyläläinen oli tiuskaissut hänelle halveksien, että "kohta sitä mersuilla ajellaan, kun rikastutaan".
Juu ei pääse tässä hommassa rikastumaan ei :´D



Nooh, onneksi näitä kiukuttelijoita on harvassa ja jokainenhan saa tehdä sukat itse tai ostaa muualta :)

Tänä vuonna osallistun lankalaihikseen facebookin puolella ja kun laskeskelin varastojani niin syytä kyllä onkin. En jaksanut edes alkaa mittailemaan kokonaisuutta kiloissa vaan laskin ne litroissa, kun langat on 32litran muovilaatikoissa. En ottanut sen tarkempaa tavoitetta kuin, että vuoden lopussa tulos olisi miinusmerkkinen. Ja jos saisi mahdollisimman monta synttäri- ja joululahjaa pakerrettua itse sekä lämpöistä hyväntekeväisyys projekteihin.

Sen projektin lisäksi jatkuu vuoden tauolla ollut työnhaku aktiivimalleineen. Oman uuden alan työpaikkoja avautuu meilläpäin silloin tällöin, mutta aika kovat vaatimukset on (korkea)koulutuksen ja työkokemuksen suhteen. Tutut merkonomit ovat kertoneet, että motivaatio on välillä hieman hukassa, kun yhtä sihteerin paikkaa hakee 200 muutakin. Vaan eipä auta nurista, kun aikoinaan itse teki päätöksen hankkia muksuja nuorena ja olla pienten lasten kanssa kotona. Sitä työkokemusta kun ei pitkälle arvosteta työmarkkinoilla. Nauratti ja itketti yhtä aikaa, kun hain koulutukseen tarvittavia harjoittelupaikkoja yhteensä yli 150 yrityksestä. Jos yrittäjälle ilmaiseen harjoitteluun on lähes mahdotonta päästä niin millä keinoin löydän aktiivimallin vaativan palkallisen työpaikan...?

Stressi äityi jo ennen joulua semmoisiin mittoihin, että hurautin ajatuksissani autolla ojaan ja sytytin steariinikattilan tuleen. Kummassakaan tapauksessa ei käynyt pahasti, mutta säikäytti sen verran, että piti pitää huilipäivä ja tyhjennellä ylikierroksilla käyviä ajatuksia. Stressiä aiheutti myös 4 viikon flunssa ja tottahan toki se joulun seutuun iski uudelleen (eikö ota loppuakseen). Siinäpä kinkkua sulatellessa ja nenää niistäessä ehti mietiskellä kaikenlaista ja päätin selkeyttää myös tätä blogiani.

Tähän astihan olen sotkenut blogisoppaan (lähes) kaikki mielenkiinnon aiheeni ja nyt perustin lukemisharrastukselleni ihan oman blogin:


Pari kirja-arvostelua sieltä jo löytyy ja käykää ihmeessä kurkkaamassa kiinnostaisiko sen sortin höpötykset :)

Kirjoja luen aika pitkälti laidasta laitaan, mutta eniten tykkään rikosjännäreistä. Suosituksia ja ideoita otan vastaan mielelläni  :)

Perustin myös retkeily ja matkailu-aiheisen blogin Mamma A retkeilee ja reissaa, johon en vielä ole ehtinyt kirjoitella, muutta (lähi)tulevaisuudessa juttua tulee ainakin viime kesän Lapin ja Norjan matkasta. Pääasiassa reissaan perheen kanssa Suomessa ja etenkin Savon seudulla. Etsin jatkuvasti edullisia tai ilmaisia nähtävyyksiä ja tapahtumia ja toivon lukijoiden saavat vinkkejä vähän tuntemattomammista (onko se sana?) kohteista. 

Tulipas juttua kerrakseen. Toivottavasti kukaan ei nukahtanut ja kopsauttanut otsaansa näppikseen tai pöydänkanteen ;)


Mamma A.