Hyvä lukija tahikka vieraelija:

Tässä nimeomasessa logissa julukastuja Mamma A:n näppäelemiä valokuvia ei sua pihistee eli luvatta käättee iliman loginpitäjän luppoo-kiitos:)

torstai 16. elokuuta 2018

Mehukatti Luomu® pillimehut

Pääsin mukaan Hopottajien kampanjaan testaamaan muksujen kanssa


Mehukatti Luomu® pillimehuja




Makuina mansikka-päärynä ja appelsiini-mandariini-päärynä
ja
maistelutiimissa allekirjoittaneen lisäksi Ukkokulta, tyttäret 15v, 11v ja 7v ja lisäksi poika 13v.

Äänet jakautuivat seuraavastu:

MANSIKKA-PÄÄRYNÄ: 2 ääntä

APPELSIINI-MANDARIINI-PÄÄRYNÄ: 4 ääntä

Molemmissa mauissa ihastutti luonnollinen, raikas maku sekä säilöntä- ja makeutusaineettomuus.

Peukut pystyyn meidän porukalta.

#mehukattiluomu  #hopottajat


Ja että pysytään aiheessa niin tuli reissussa tehtyä käsitöitäkin:



Minulla on tapana ihastua neuletrendeihin roimasti jälkikäteen ja nyt uusin villitykseni onkin räsymattosukat, joita en ollut ennen tehnyt. Jo alkumatkasta valmistui nämä räiskyväiset ja sen jälkeen kolmet..eikun neljät lisää :D


Onko muilla sama "ongelma", että kun kantapäistä saisi oikein luvan kanssa tulla erilaiset eikä edes yritä täsmätä värejä niin silloin värit sattuu just eikä melkein?


Mamma A.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Iso pettymys liittyen syto-myssyihin

Toissatalvena neuloimme ja virkkasimme pienessä neulepiirissämme ison kasan syto-myssyjä ja sukkia syöpäosastolle.Saimme lahjoituksena lankoja ja lisäksi moni laittoi neuleisiin omia tarvikkeita,aikaa ja ennenkaikkea toivon ja lempeyden ajatuksia potilaille.


Kesän alussa läheiseni sai syöpädiagnoosin ja tiedon, että hänelle suunnitellulla hoidolla tulee lähtemään hiukset. Kerroin hänelle, että osastolta saa jokainen valita syto-myssyn.


Nyt kun hiukset ovat jo melkein poissa niin hänelle oli tarjottu myssyä. Laatikossa oli ollut muutama myssy, joista suurin osa paksuja. Tällä helteellä! Vieruskaveri oli ottanut hoitajan kehoituksesta kaksi myssyä,juuri ne ohuimmat ja tuumannut, ettei hänen lääkityksellä kyllä edes lähde hiukset, mutta hänpä vie ne lapsenlapsilleen.


Nyt erään lapsuudentuttuni läheinen sairastui myös syöpään ja hän oli ollut mukana tukemassa hoidoissa. Taas oli hoitaja tarjonnut paksuja myssyjä pienestä valikoimasta. Olipa jopa kehaissut, että heillä on varastossa lähes 400 myssyä. Viereisen sängyn potilaan hoitaja oli kehoittanut ottamaan useamman myssyn ja viemään vaikka lapsille jos ei itse halua käyttää.


Minulle tuli asiasta todella ikävä fiilis ja en pysty ymmärtämään miksi neulojien,lahjoittajien ym hyväntahtoisuutta käytetään väärin. Ja miksi myssyjä ei oteta varastosta edes karkeasti valikoiden vuodenajan mukaan. Ymmärrän kyllä, ettei hoitajien tehtävä ole lajitella myssyjä jne, mutta ettei nyt sentään näillä helteillä tarjota paksua (merino)villapipoa. Välttämättä ei myöskään ehdi pitää kirjaa kenen hoidoilla lähtee tukka ja kenen ei, mutta että ei sentään suoraan kehoitettaisi viemään sukulaisille, kun eihän me myssyjä heille neulota. Ja tietysti potilaasta näkee ilman lääkelistaakin, kenellä hiukset alkaa lähteä.



Olen nyt hieman ymmälläni ja toivonkin, että nämä olisivat vain yksittäisiä tapauksia. En oikein tiedä miten päin tähän pitäisi suhtautua, mutta se on selvää, että into tehdä syto-myssyjä on tällä hetkellä aika olematon. Tai ainakaan sairaalan kautta jaettavaksi.


Mamma A.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kuulumisia

Huh hah hei,

jotenkin on mennyt ohi koko tunne kesästä. On ollut niin paljon koulutöitä ja kaikenmaailman 
suursiivousta, niitä tympeitä puutarhatöitä, kanalan puunausta ym. Ei ole ehtinyt rauhassa fiilistellä 
kesää. Syy voi olla tietysti siinäkin, että kesä paukahti päälle kertalinttuulla toukokuussa. 

Kanala laajeni vähän niinkuin vahingossa, kun David Brown-kukko ei hyväksynyt Seppo-kukkoa 
samaan kammariin ja niin Sepolle, Ilmarille ja emännille tehtiin pikainen siirto kanilan puolelle. 
Kanien kanssa elo sujui heti sopuisasti ja pikkuperhe Serama-Sebright saa asustaa siellä.

Kanalan puolella eli verkkoseinän toisella puolella asustaa kolmen Serama-veljeksen seurassa 
Millefleur- ja Kääpiökoch-lyylejä sekä muutama sekuli, joista yksi rakastaa villasukkia. 
Mignon ankka pariskunta Igor ja Sini vaaputtavat muiden seassa.

Käsityörintamalla ei olekaan paljoa tapahtunut. Anoppilan keittiön tuoleihin virkkasin tossut, 
kun kirskuivat aika ikävästi laattalattiaa vasten eikä huopalätkyrät pysyneet paikoillaan.
Palapeitto on muutamaa palaa, yhdistämistä, päättelyä ja viimeistelyä vaille valmis. Eli siis ihan 
hilkulla;D
Itselleni neuloin villasukat räsymatto-meiningillä seiskaveikasta&sockista ja hurahdin tyystin.
Seuraavat (riemunkirjavat) on jo puikoilla. Ikävästi sotkee koulunkäynti harrastamista, kun pitäisi 
katsomisen lisäksi keskittyäkin niihin opetusvideoihin...:)

Kuvia on tulevaisuudessa tulossa, koska hankin uuden harrastusvälineen eli kameran. 
Ja reissupostauksia myös, kunhan pääsen irrottautumaan tästä huushollista.

Nappasin pitkästä aikaa mukaani haasteen. Tämä on Nettimartan pihapiiristä :)

Suihku aamulla vai illalla? 
Tämä varmasti kiinnostaa kaikkia suorastaan kuumeisesti.
Vastaus ei ole yksiselitteinen. Tai oikeasti se on.
V: 10min ennen jonnekin lähtöä. 

Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?
Maalais.Vaikka kovasti Kuopion torista tykkäänkin.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Sekä että. Riippuu vuodenajasta, käyttökohteesta, mielentilasta ja varpaiden asennosta.

Outo vai typerä?
Kuka,minäkö?Olisi typerää olla ei-outo...

Kevät vai syksy?
Kevät.Aurinko.Lämpö.Luonto.Itikoiden puuttuminen elinympäristöstäni.
Toisaalta...Kanttarellit, haaparouskut ja tatit.
Silti kevät.
Minttu vai kaneli?

Minttu kesällä, kaneli talvella.
Se on se varpaiden asento.

Suunniteltu vai extempore?
Olen rasittavan suunnitelmallinen. Rasitun siitä eniten itse. Joskus extempore tekee ihan höpöä.

Leffa kotona vai teatterissa?
Yleensä kotona.Raaskii katsoa huonommatkin tuotokset. 

Espresso vai latte?
Join kerran latten ja en tykännyt. Espressoa en uskalla edes kokeilla.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Njää...varmaan kysyjän, kun sitten voin vain sujuvasti kuunnella :D

Halit vai pusut?
Lähimmille sekä että ja lopuille lämpimät halit.

Tulinen vai mieto ruoka?
Mieto ja mausteinen, mutta ei tulinen.

Nahka vai pitsi?
Nahka kengissä, pitsi muualla.

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?
Suku-,kevät- ja joulujuhlissa aikalailla peruspukeutuja.

Kokemus vai mukavuus?
Mukavat kokemukset.


Tv-sarjat vai elokuvat?
Molemmat, mutta kerralla. En jaksa odotella seuraavaa jaksoa viikkoa.

Rock- vai country- musiikki?
Rock ja sukkahousuhevi.

Punaviini vai valkoviini?
Lonkero.

Yksin vai yhdessä työskentely?
Yksin. Minun pitää saada vatuloida rauhassa.

Uiminen vai rannalla makoilu?
Uiminen.Makoilun suoritan sohvalla ja sängyssä.

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka?
Kunnon ravintolaruoka jos joskus budjetti antaisi myöten.

Perunasalaatti vai pastasalaatti?
Molemmat ja kanasalaatti kaupan päälle.

Parilliset vai eriparisukat?
Meidän perheen paritusvastaavana valitsen parilliset.
Villasukkia tosin neulon tarkoituksellisesti myös parittomia.

Tanssiminen vai laulaminen?
Laulaminen.Yksin. Pimeässä. Nurkassa. Ukkosella.

Puhelin vai netti?
Puhelin yhteydenpitoon, netti tiedon etsimiseen ja yleiseen häröilyyn.

Taidan haastaa mukaan Mummon ja Katin.
Ja halutessaan haasteen saa muutkin napata mukaansa:)

Rentouttavaa ja elämyksellistä kesää kaikille!

Mamma A.

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Terppa-terve-heipä-hei-moikka-moikkelis-hellurei!


Pitkästä aikaa!

Ihan mahotonta haipakkaa ollut tämä elämä viime aikoina.
Aloitin merkonomi-opiskelut Syossa marraskuussa ja joulukuun alussa harjoittelun lähipitäjän vanhusten- ja vammaisten palvelukeskuksessa. Harjoittelu päättyi viime viikolla ja viimeisenä päivänä suoriuduin kolmesta näytöstä. Syksyllä olisi vielä toinen harjoittelu ja kaksi näyttöä ja siihen asti teoriaa,teoriaa ja teoriaa.

Siinäpä pääasiassa syy miksi oma blogi on ollut talviunilla ja muidenkin blogien kommentointi hieman jäässä. Käsitöitä olen saanut aikaiseksi ripottelemalla:



Otin projektikseni  -taas kerran-  tuhota lankavarastojani. Aloitin Isoveli-langoista ja neuloimpa sitten kaikista niistä pipoja. Ajatus oli ja on, että mitkä ei kelpaa lähipiirille niin lahjoitan johonkin keräykseen ensi talvena.
Kuvassa vain osa...taisi tulla 7 tai 8 yhteensä. Tuo siniharmaa on Adlibriksen kaksinkertaisesta merinosta.
Vaan sinne meni Isoveikat :D


Ja sitten piti tietysti tehdä heräteostos: Novitan jotain halppis kampanja-lankaa pari kerää. Tekokuitua, mutta tulikin ihan yllättävän ihana, lämpöinen ja kuohkea valepatentilla. Mietin jo tehdessäni, että tohtisinko pitää noin räväkän väristä huivia kun olen enemmän hiirulainen. Huivi hävisi suoraan puikoilta jälkikasvun kaulaan, joten sekin huoli oli turha :D

Ratsasin kyseisen kampanjakorin myöhemmin uudelleen mutta valitettavasti-onneksi se oli jo tyhjä.
Valitettavasti-onneksi eilen löysin toisesta kaupasta samaa lankaa parissa-kolmessa ihanassa värissä ja pakkohan sitä oli ostaa lisää.


Kettu-huivin tein Pienimmäisen tilauksesta. Neiti sai itse valita silmät eikä todellakaan kelvannut äiskä-mokoman esittelemät "hauskat piirroshahmo-silmät" vaan piti olla samanlaiset kuin amigurumeilla. Tätä sorttia on jo toinen puikoilla, kun toinenkin tytär halusi samanlaisen.


Koruja näpräilin yhtenä päivänä ja kokeilin ekaa kertaa Fimo-massaa. Aikaisemmin olen jotain kokellut Gernitistä.
Tein setteinä (riipus ja korvikset) potatit, punajuuret, nauriit, avomaankurkut, mansikat, ananakset, jätskitötteröt, macaronsit, vesimelonit ja hampurilaiset.
Killuttimet oli HITTI! Heti kaikki hävisi omien mukuloiden kuomeniin :D


 

Vähän toisenlaista näpräämistä oli nämä Isäukon 70v kakut.

Ylempi on kuningatarkakku
ja
alempi lakkakakku.


Lakkakakkuun kokeilin kinuskikissan ohjeella ananaskukkasia ja niistä tuli mainioita koristeita.


Facebookin puutarha-ryhmässä on jo kuvia sulista kukkapenkeistä ja leskenlehdistä.

Meillä ei ihan heti tarvitse kukkapenkkejä alkaa kuopsutella.

Onhan tämä talvi ollut runsasluminen, mutta silti yllätyin kun yhdessä kohti penkka oli minua 10cm korkeampi ja olen siis 170cm pitkä. Pihatieltä kun lähtee autolla niin minuakaan ei näy penkan takaa saatikka reippaan metrin pituista koululaista.
                                      


Auringonpaistetta, käsitöitä ja B-vitamiini huuleen niin enköhän minä ala heräilemään tästä talvitokkurasta ;)


Mamma A.