Kuopion korttelimuseossa

Edellisessä postauksessa kerroinkin Kuopion Taiteiden yöstä, jolloin oli ilmainen sisäänpääsy myös Korttelimuseoon. Saatiin Jätkänpätkäkin vihdoin ulos luonnontieteellisestä, kun kerrottiin että korttelumuseon pihalla on miekkailunäytös.Lisää killinkejä parkkimittariin ja kohti seuraavaa korttelia.Tai siis sitä seuraavaa...ja sitä seuraavaa. Ei ihan lapsuudesta muistunut mieleen missä se museo olikaan. 

Miekkailunäytös suoritettiin museon viihtyisällä pihamaalla aidatulla alueella.

Sana "näytös" antoi olettaa, että esityksessä olisi nähty enemmän itse miekkailua, jonka vähäisyys laski lasten kiinnostusta pysyä paikoillaan. Toki huumoripitoinen opastus lajiin oli hauska ja sisälsi mm. elokuvakohtausten "epätodellisia" miekkailutilanteita. Kuvia itse miekkailusta ilman ulkopuolisia en saanut, joten olokeepa hyvät: tyhjä pihamaa :D

Museossa olin tosiaan käynyt viimeksi joskus ala-asteella ja sama päti Ukkoonkin. Muksut sen sijaan kävivät muutama vuosi sitten Korttelimuseon Joulussa ja tykkäsivät tosi paljon. Varsinkin apteekin salmiakista ja rintasokerista. Tunnustan samantien, että ne minäkin muistan parhaiten viimekäynniltäni.

Minä jaksaisin tuijotella ja ihastella vanhoja esineitä ikuisuuden ja lapset tuli jo muutaman sanomaan, että voisitko äiti jo tulla eteenpäin. Parin ekan sanomisen jälkeen kysymyksen sisältö muuttui vähemmän hienovaraiseksi :D

Korttelimuseossa on monta rakennusta, joihin on rakennettu erilaisia asuntoja ja tiloja kuten kutojan tupa ja suutarin koti...

Pihalla oli hauskasti vaatteita kuivumassa.

Veikkaan, että tänä kesänä ne ei ole vielä kuiviksi kerenneetkään.

Marttojen näyttelystä löysin kivan käsityön.

Kun luonnontieteellisessä minun lemppareita ovat kahvikauppa ja savutupa niin täällä ehdottomasti apteekki. Jo pienenä minua kiinnosti kaikki nuo ihanat purkit ja purnukat,vaa´at ja labravermeet.

Nämä vanhat läkepurkit on ihan hillittömiä :D

Yhdessä rakennuksessa toimii Kierrätystaide työpaja Matti Mattssonin johdolla.

Olen jo useampaan kertaan halunnut käydä hänen pajallaan/myymälässään ja kun en ehtinyt entiseen osoitteeseen niin ehdimpäs tänne.

Mattssonin monipuolinen materiaalien käyttö ja humoristinen ote on mielenkiintoista ja pajahan oli ihan minun unelmien työhuone. Olisipa kiva jos joskus onnistuisi olemaan yhtä rento ja itsekritiikitön ideoidessaan. Minulla ainakin on pahana tapana lytätä omat ideat jo ennenkuin olen niitä kokeillutkaan.

Tämän jälkeen kävimme VB-valokuvakeskuksessa  katselemassa upean 50 Greatest Photographs of 

National Geographic- näyttelyn. Tuomiokirkossakin yritettiin piipahtaa, mutta siellä oli juuri alkanut konsertti. Eipä silti, meinasi alkaa 6v Pienimmäiselläkin, kun hitsasi vähän kiinni valokuvanäyttelyssä. Onneksi hän löysi näyttelyn putiikista sulkakynän, joka rauhoitti tilannetta. Tosin sitten piti katsella toisella silmällä teoksia ja toisella penskaa, ettei sinne tänne alkanut ilmaantua luolamaalauksia ;)

Tästäpä jatkoimmekin Varkauteen.

Mamma A.

Kuopion museossa ja Joulun taikaa

Kuopiossa oli elokuun loppupuolella Taiteiden yö ja klo 12.00 alkaen ilmainen sisäänpääsy mm. Kortteli- ja Luonnontieteelliseen museoon.

Ja silloin kun joku on ilmaista niin meikäläisten 6 henkinen rymyryhmä lähtee liikkeelle, koska isolla joukolla edullisistakin pääsylipuista kertyy iso summa.

Ensin mentiin Kuopion Museoon, jossa perusnäyttelyiden lisäksi oli mm Kaikkien ruoka- ja Kalevalankoru 80-vuotisjuhlanäyttely, joista jälkimmäinen on jo päättynyt.

Olen aina tykännyt Kalevala Koruista ja etenkin pronssisista muinaisten mallien mukaan tehdyistä. Uusissakin on joitain kivoja ja tämä pienenpieni patsas oli kaunis. Sitävastoin Sylkevä Tyttö on tärkeästä symboliikastaan huolimatta aika mauton.

Minä jaksaisin katsella perusnäyttelyn eläimiä pitempäänkin, mutta lapset porhaltaavat kohti mammuttia ja näitä alkuihmisiä:

Eikä syynä intoiluun ole itse näyttelykapineet vaan pimeä spiraalimainen luola, joka on kutkuttavan pelottava :D

Kun mamma huomaa, että taikahiekat on levitetty lattialle ja päälle kaadettu vettä ja tilsitty muovailuvahaa mattoon niin ilme on tämä.

  

Ja lapsilla tämä.

Ja iskällä tämä. Koska hän ei kuullut koko episodista mitään vaikka istui metrin päässä sohvalla.

toiv

Jonka tuloksena mamma ottaa tämän asennon sohvalla, tekee rauhoittavia hengitysharjoituksia ja toivoo, että joku huomaisi hermojen olevan pinnassa ja alkavan vapaaehtoisesti siivota sotkua.

No mutta museossa muksut käyttäytyivät mainiosti ja Jätkänpätkää ei meinannut saada luonnontieteellisestä pois. Mikä oli hieno juttu, koska allekirjoittanut ehti katsella rauhassa alennuksessa olleita kirjoja ja elokuvia, joista löytyi pari kotikaupungin historiasta kertovaa joululahjaa. 

Liityin facebookin puolella Joulu-ryhmään, mikä saattoi olla virhe. Tosin en tiedä vielä miksi.

Ryhmän jäsenillä on jo jouluvalmistelut hanskassa, valoja ripustellaan, kynttilät loimottaa ja lahjojakin on hankittu jo läjäpäin. Minä alan suunnitella joululahjojen ostamista tammikuun alennusmyyntien aikaan. Ajatuksena on hankkia samalla budjetilla isompi lahja kuin mihin on varaa Joulun alusviikolla. Sitäpaitsi mikä absurdeinta: alennusmyynnistä sen löytää todennäköisemmin kuin silloin just ennen Joulua.

Sitten se jotenkin unohtuu eikä Ukkokaan ole halukas lähtemään tönkimään alennuskoreja kyynärpäät mustelmilla. Helmikuussa tulee mietittyä, että jos vaikka tekisi jotain lahjaksi, mutta se jää ajatuksen ja Pinterestin selailun tasolle. Maaliskuusta alkaa synttärirumba ja koko aivokapasiteetti menee niiden lahjojen miettimiseen. Huhti-toukokussa alkaa järjetön puutarha-vouhotus, jonka älyttömät mittasuhteet huomaa viimeistään heinäkuussa. Ja kesällä ei lahjojen neulominenkaan innosta.

 Elokuussa on rento meininki ja ei vielä hätäpäivääkään lahjojen suhteen.Ehtiihän nuo kun koko syksy on aikaa. Syyskuussa asia taas palaa mieleen, mutta kun ei ehdi kun on...kaikenlaista. Lokakuussa mielessä on joitain ideoita, mutta eihän niitä muista kaupassa käydessään.Marraskuussa ideat ovat jo aineellistuneet ostoslistaksi, mutta hajonnut kodinkone tai auto pitää huolen, ettei ole ylimääräistä rahaa.

 Joulukuun alussa väännetään silmät ristissä yhdet sukat, joita kukaan ei edes halua lahjaksi ja aletaan veivata listaa uusiksi kun budjetti on pienentynyt. Loppujen lopuksi kaksi päivää ennen Joulua suursiivouksen ja siitä johtuvan pinnan kiristymisen tuoksinassa lähdetään hankkimaan niitä lahjoja, joita ei löydy mistään kun kaikki hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja ostetaan paniikin vallassa kaikkea yleispätevää (eli karkkia) ja liian kallista. 

Päivää ennen Joulua nautitaan leipomisesta ja sotketaan joka paikka jauhoihin, että päästäisiin taas siivoamaan. Jouluaattona revitään perperi, kun jouluvaloja on jemmassa viisitoista, mutta kaikista on muuntajat hävinneet.Ennen Pukin tuloa uhotaan, että ensi syksynä aloitetaan kaikki valmistelut pikkuhiljaa ajoissa.

Näin.

Mamma A.

Kotikutoinen kanavaristeily

Kävimme tänäkin kesänä vakkarimökillä Suonenjoki-Rautalampi suunnalla ja saimme naapurimökin asukkaalta mainion vinkin läheisten kanavien läpi kulkevasta reitistä. Pöräytimme matkaan ja alkumatkan jälkeen Pienimmäinenkin alkoi tottua menoon eikä enää ripustautunut minuun kynsin ja hampain ;)

Kun aloimme pikkuhiljaa lähestyä Konnevettä niin pystyi jo jotain kuvaamaan, kun ei tarvinnut pelätä että vauhdissa lentää kamera jorpakkoon. Rannoilla kasvoi valtavasti keltakurjenmiekkaa ja osmankäämiä, mutta matalien rantojen takia en päässyt niitä tutkimaan ja kuvaamaan tarkemmin.

Potentiaaliset ahvenpaikat osuu aina silmään...

Kerkonkoskella ollaan käyty useasti maitse, mutta kerta oli ensimmäinen vesitse.

Kanavasulkuja ei ollutkaan ennen tullut käytettyä ja tässä vaiheessa vähän alkoi jänskättää että miten toimitaan.

Onneksi opastaulu oli ihan selkeä

Eka sulku meni ihmetellessä...

 Seuraavaksi Kiesimän kanava...

Odotellessa jouti katselemaan sopivaa makkaranpaistopaikkaa paluumatkalle. Toisella puolella oli laavu, mutta se oli mennen tullen porukkaa pullollaan ja tälle toiselle puolelle ei päässyt rantautumaan kivikon takia.

Tämän sulun ympäristöstä tykkäsimme. Nurmikot oli ajettu ja paikat tosi siistinä ja rannoillakin olisi ollut hauska käydä tutkiskelemassa.

Sulussa oli hauska tiirailla toiselle puolelle, kun vedenpinta oli huikean paljon alempana.

Veden laskeminen sulussa sen sijaan sieppasi mahanpohjassa. Varsinkin Kiesimän- ja Neiturin kanavalla, koska vesi laski melkeimpä humahtamalla. Tuli myös vähän klaustrofobinen olo tuolla kammion pohjalla kelluskellessa eikä kaikuvat mörinät ja ölinät yhtään helpottaneet oloa. Onneks toiminta on kuitenkin sen verran livakkaa, ettei pahemmin ehtinyt ahdistua

Huh, että helpotti :D

Neiturin kanavan seutu oli myös kaunista ja toisella puolella olikin viihtyisän näköinen Neiturin Kievari. Pohdiskeltiin, että nämä kanavat olisi mukava kiertää myös autolla. Samalla voisi käydä käppäilemässä Neiturin Vallihaudoilla.

 

Tämä "ilmiö" oli aika kammottavaa:

Veden noustessa sen alta alkoi kuohumaan hillitömästi kuplia ja koko vesi "kiehui". KÄÄK! Näytti kuin pohjalla olisi ollut joku muinainen meritursas pyrkimässä pintaan!

Eikä asiaa varsinaisesti helpottanut se, että oltiin suljetun kammion pohjalla...

Neiturin jälkeen kävimme vähän ajelemassa ja nautimme ihanasta säästä :)

 Ja sitten sama reitti takaisinpäin.

Matkalla katselimme kalastusalusta ja hillittömän kokoisia plaanareita.

Tuommooset kun Ukko K & kumppanit töräyttäisi uisteluveneen sivuille niin jo vain alkaisi järvet tyhjentyä ja kisamenestystä tulla. Tai sitten uppoaisi koko helahoito.

Oli kyllä mukava uusi kokemus ja muutenkin mökkeily latasi akkuja ja hermoja oikein kivasti.

Pitäisi näitä pikkureissuja tehdä useamminkin ja "risteilyjä" kotikonnuillakin :)

Mamma A.