Hyvä lukija tahikka vieraelija:

Tässä nimeomasessa logissa julukastuja Mamma A:n näppäelemiä valokuvia ei sua pihistee eli luvatta käättee iliman loginpitäjän luppoo-kiitos:)

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Lankojen kasvivärjäys

Voi turkanen mihin minä nyt sotkeennuin...
LANKOJEN KASVIVÄRJYKSEEN!
On meinaan aika koukuttavaa puuhaa.
Että kiitti vaan Marjatta ;D

No joo äsken kyllä puhuin soopaa.
"Aika koukuttava" on melkoisen lievä ilmaisu jos tytärtä linkalta hakiessa pitää hamuta piiskuja ja pietaryrttejä muovipusseihin :D

Ensimmäisen kokeilun tein nokkosella ja lupiinilla. Nokkosia keittelin kokeeksi kanoille, mutta eivät moista pöperöä noteeranneet ollenkaan. Nokkosvesi näytti kuitenkin laimelta ja lisäsin soppaan lupiininlehtiä. Tuli mukavan vihreää:

Tummepi luonnonvalkeaa seiskaveikkaa ja vaaleampi mitä-lie-villalankaa
 Tässä vaiheessa olin tietysti koukahtanut ja keksinyt puutarhasta jo sen seitsämän sorttia kasveja millä on PAKKO päästä kokeilemaan...

Soppa nro 2 koostui porkkanan naateista ja piiskuista, koska tavoittelin keltaista.
Lopputulos oli vihreä. Tosin eri värinen kuin eka satsi.
Sinänsä ei harmita, koska lempivärini on vihreä :)

Tässä vaaleampi seiskaveikkaa ja tummempi mitä-lie-villalankaa

Kaikki langat puretin alunalla ja siinä taidan ainakin toistaiseksi pysytellä. Saa vähän tuntumaa tähän hulluu...tekniikkaan.

Kolmas satsi oli pelkästään koivunlehtiä, joista myöskin piti tulla keltaista jonkun nettisivun mukaan.
Ehkä tässä jo ollaan keltaisen suuntaan menossa, mutta vähän sinapilta vielä vaikuttaa.
Hyvä väri silti.


Sinistä on tosi hankalaa ellei jopa mahdotonta saada  
oman pihan kasveista (pari poikkeusta kaiketi on).
Luin, että tarhakäenkaalista pitäisi hyvällä tuurilla ja alumiinikattilalla saada vaaleansinistä ja koska pihassamme rehottaa...eikun rehotti sitä iso puska niin pakkohan se oli kokeilla.

Käenkaali oli silputtuna hurmaavan väristä ja liemestä tuli oikein intensiivisen purppuraa:


Paljoa en tältä sopalta odottanut, mutta en kyllä sitäkään minkä väristä langasta tuli:

molemmat valkoista nallea
 UMPIharmaata!
Jos oikein tiiraa tarkasti ja pyörittelee vyyhtiä auringossa niin kenties siinä voi havaita häivähdyksen sini-vihreää, mutta hyvän mielikuvituksen se kyllä vaatii.
Harmaa on kaunista kelopuissa, saapassukissa ja hiuksissa, mutta voi olla, että nämä joutuvat uudelleenvärjäykseen...

Nyt on langat porisemassa suolaheinä-liemessä. En käyttänyt koko kasvia vaan pelkät siemenet(?). Keitos oli pitkän aikaa ihan mitättömän väristä, mutta parin tunnin keittelyn jälkeen siihen tuli ihana appelsiininen oranssi sävy. Alunan lisäämisen jälkeen väri muuttuu marjaisen punaiseksi!

Jo pelkkien liemien keittely on vaivan arvoista!


Tuleva väri näyttäisi vahvasti vaaleankeltaiselle, mutta saa nähdä muuttuuko se vielä.
Laitoin liemeen taas seiskaveikkaa lapasia varten ja mitä-lie-villalankaa yhteen kilpailutyöhön.
Sikäli mikäli ehdin siihen osallistua.

Kasvivärjätyt langat on siitä ihania, että ne sopii (lähes) aina yhteen:


Seuraavat ainekset on jo kerätty huomista varten: purppurahappomarjan lehtiä. Sormiin irtosi mehukasta tummanpunaista väriä, mutta todennäköistähän on että sekin muuttuu harmaaksi kuten tarhakäenkaali. Kokeiltava se on silti. Suorastaan pakko.

Pihlajaa ja leppiä olen myös silmäillyt oksasakset kädessä ja isohirvenjäkälää menen kaapimaan pian.Sienillä olisi myös mielenkiintoista kokeilla värjätä, mutta minulla on hassu mielikuva (Sokke!), että olen sitä nuorempana kokeillut ja tuloksena oli kummallinen, limainen velli ja sangen roskaisia lankoja ;)


Mamma A.

P.S. Tällä postauksella aloitan kirimään aikatauluani kiinni Vuosi väriterapiaa haasteessa.
Lankojen värjäyksellä toukokuun VIHREÄN ja heinäkuun KELTAISEN.

torstai 17. elokuuta 2017

Ihana koulumatka


Vähän kyllä nyppii, kun lapsilla alkoi koulu.Minua siis. Lapsista koulu on ihan kivaa.Paitsi teinistä ja varsinkin torstaisin.
Olisi ollut niin kiva jatkaa lötköttely-meiningillä :D

Kuopus lähti ekaluokalle ja linja-auto pysäkille taivalletaan joka aamu yhdessä ja sama matka iltapäivällä. Matkalla saa hoputtaa, kun löytyisi niin ihania kukkia kerättäväksi enkä puhu nyt pelkästään tyttärestä ;). Kasvivärjäys on pyörinyt mielessä viime aikoina ja tänään olisi tarkoitus laittaa eka satsi kasveja porisemaan.




Taittuu kävelymatka ihan kivasti, kun ihastelee kukkasia :)




Ja vaikka joka tuutista jo tunkee syksyn reseptejä, askarteluja, käsityöohjeita ja moni puhuu, että on jo syksy niin pah sanon minä: kukat ne vaan kukkii ja sää on ihanampi kuin heinäkuussa.




Yksi asia koulumatkoissa pistää vihaksi nimittäin autoilijat. Meidän kohdalla kulkee vanha ja uusi tie rinnakkain niin ihmiset ajavat vanhaa tietä ikäänkuin oikoreittinä vaikka se ei kyllä oikaise matkaa yhtään. Eilenkin menin Pienimmäistä hakemaan linkalta niin joku räkänokka kanttasi mutkaan melkein jarruttamatta ja sen jälkeen kokeili vanhalla tien pätkällä miten kovaa auto kulkee. Läpi vaan ja takaisin uudelle tielle, Asiakseen piti käydä kaahaamassa!Ja juuri siihen aikaan iltapäivällä kun lapset tulee koulusta!! 




Vuosi väriterapiaa-haaste meni ihan mönkään mutta nou hätä-tarkoitus on kyllä kiriä mukaan :)
Tekeillä onkin jos jonkinsortin käsitöitä: matto, ourkin suojus, hame, sukkia...




Meille kotiutui myös kanalauma ja siitä postaan myöhemmin lisää. Ensin meillä oli ajatuksena hankkia muutama maatiaiskana ja niille kukk, mutta päädyimme pelastamaan padasta kolme Serama-kukkoa. Eipä niistä kummoisia koipireisiä olisi saanutkaan,ovat nimittäin ihan kääpiökokoisia. Heille hommattiin eukoiksi neljä Mille Fleur-kanaa ja vähän myöhemmin kaksi Mille- ja kaksi Kääpiökoch-Hamburger-mix nuorikkoa. Tulossa on vielä kaksi Serama-kanaa jahka kasvavat vähän. Tarkoitus on pitää näitä ihan muninnan vuoksi ja lemmikkeinä eli sen isompaan tipu-tuotantoon emme lähde :)



Myöhemmin lisää kasvivärjäyskokeiluista mikäli kaikki menee ok. Tai mikäpä jottei vaikkei menisikään ;D


Mamma A.

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kotikutoinen kanavaristeily

Kävimme tänäkin kesänä vakkarimökillä Suonenjoki-Rautalampi suunnalla ja saimme naapurimökin asukkaalta mainion vinkin läheisten kanavien läpi kulkevasta reitistä. Pöräytimme matkaan ja alkumatkan jälkeen Pienimmäinenkin alkoi tottua menoon eikä enää ripustautunut minuun kynsin ja hampain ;)



Kun aloimme pikkuhiljaa lähestyä Konnevettä niin pystyi jo jotain kuvaamaan, kun ei tarvinnut pelätä että vauhdissa lentää kamera jorpakkoon. Rannoilla kasvoi valtavasti keltakurjenmiekkaa ja osmankäämiä, mutta matalien rantojen takia en päässyt niitä tutkimaan ja kuvaamaan tarkemmin.


Potentiaaliset ahvenpaikat osuu aina silmään...


Kerkonkoskella ollaan käyty useasti maitse, mutta kerta oli ensimmäinen vesitse.


Kanavasulkuja ei ollutkaan ennen tullut käytettyä ja tässä vaiheessa vähän alkoi jänskättää että miten toimitaan.


Onneksi opastaulu oli ihan selkeä


Eka sulku meni ihmetellessä...


 Seuraavaksi Kiesimän kanava...


Odotellessa jouti katselemaan sopivaa makkaranpaistopaikkaa paluumatkalle. Toisella puolella oli laavu, mutta se oli mennen tullen porukkaa pullollaan ja tälle toiselle puolelle ei päässyt rantautumaan kivikon takia.


Tämän sulun ympäristöstä tykkäsimme. Nurmikot oli ajettu ja paikat tosi siistinä ja rannoillakin olisi ollut hauska käydä tutkiskelemassa.


Sulussa oli hauska tiirailla toiselle puolelle, kun vedenpinta oli huikean paljon alempana.


Veden laskeminen sulussa sen sijaan sieppasi mahanpohjassa. Varsinkin Kiesimän- ja Neiturin kanavalla, koska vesi laski melkeimpä humahtamalla. Tuli myös vähän klaustrofobinen olo tuolla kammion pohjalla kelluskellessa eikä kaikuvat mörinät ja ölinät yhtään helpottaneet oloa. Onneks toiminta on kuitenkin sen verran livakkaa, ettei pahemmin ehtinyt ahdistua



Huh, että helpotti :D



Neiturin kanavan seutu oli myös kaunista ja toisella puolella olikin viihtyisän näköinen Neiturin Kievari. Pohdiskeltiin, että nämä kanavat olisi mukava kiertää myös autolla. Samalla voisi käydä käppäilemässä Neiturin Vallihaudoilla.

 



Tämä "ilmiö" oli aika kammottavaa:


Veden noustessa sen alta alkoi kuohumaan hillitömästi kuplia ja koko vesi "kiehui". KÄÄK! Näytti kuin pohjalla olisi ollut joku muinainen meritursas pyrkimässä pintaan!


Eikä asiaa varsinaisesti helpottanut se, että oltiin suljetun kammion pohjalla...

Neiturin jälkeen kävimme vähän ajelemassa ja nautimme ihanasta säästä :)



 Ja sitten sama reitti takaisinpäin.
Matkalla katselimme kalastusalusta ja hillittömän kokoisia plaanareita.
Tuommooset kun Ukko K & kumppanit töräyttäisi uisteluveneen sivuille niin jo vain alkaisi järvet tyhjentyä ja kisamenestystä tulla. Tai sitten uppoaisi koko helahoito.


Oli kyllä mukava uusi kokemus ja muutenkin mökkeily latasi akkuja ja hermoja oikein kivasti.
Pitäisi näitä pikkureissuja tehdä useamminkin ja "risteilyjä" kotikonnuillakin :)


Mamma A.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Lintulan ja Valamon luostarit

Pitkästä aikaa!

Käytiin taannoin Ukko K:n kanssa oikein kahdestaan extempore päiväretkellä.
Suuntasimme Lintulan ja Valamon luostareihin.
Ensin menimme Lintulaan, jossa oli tosi rauhoittavaa käpsehtiä ja nautiskella hiljaisuudesta. Joka tosin tuntui aika oudoltakin, kun kotona harvemmin on kaikki yhtäaikaa ääneti. 


Mihimpä sitä käsityöläinen heti silmänsä iskee jos ei käsitöihin...




Ja puutarhaturaaja kasveihin...





Poikkesimme Lintulan tunnelmallisessa kesäkahvilassa ryystämässä sumpit ja ihmettelemässä valtavia kattohirsiä. Kahvilan porkkanakakku oli ihan öh...taivaallista :D




Kahvilan edessä kasvoi ihan valtavia unikoita-kämmentä isompia!
Ei nää vaan meillä kasva näin isoiksi :O





Itse tykkään enemmän juuri Lintulasta, koska se on vaatimattomampi ja siellä on rauhaisampi tunnelma vähäisemmän väenpaljouden vuoksi.
Mutta koska olimme samoilla huudeilla liikkeellä niin toki menimme käymään myös Valamossa.

Olimme toilailleet Lintulassa niin pitkään, että emme ehtineet Valamon näyttelyihin, mutta se ei meitä erityisesti haitannut. Bongasimme kuitenkin Airi Hietalan korunäyttelyn, jossa vierähtikin pitkän aikaa, kun Airi kertoi koruista ja erikoisesta materiaalista, jota hän käyttää. Kovasti tekisi mieli hänen kurssilleen!


Joskus meillä oli suunnitelmissa venereissu Valamoon, mutta toistaiseksi olemme menneet halvemmalla ajopelillä eli autolla. Käytiin tällä kertaa kuitenkin rannalla ja näimme ohiseilaavan M/S Sergein :)





Poislähdön aikaan kuulimme vielä kellonsoittoa, joka kuulosti nätille.



Kivaa ja suht´ edullista retkeilyä :)



Vähän erisuunnassa kävimme viime viikonloppuna, kun Paalasmaalla oli mökkiläispäivät.
Olimme myymässä käsitöitä ja päivä oli kerrassaan mainio enkä nyt tarkota myyntitulosta ;)

Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja paikalle oli jopa maksuton linja-autokuljetus sekä ilmainen ruokailu!
Ohjelmassa oli kisoja, näytöksiä. puheita ja lauluja. Ehkäpä äänenvoimakkuus oli ainoa miinus. Oltiin nimittäin aikalailla esiintymislavan edessä ja varsinkin korkeat naisäänet kävi aika kovasti korviin.


Minulla oli taas myynnissä sitä-sun-tätä ja uusimpia virityksiä oli virkatut kynnysmatot ja puuvillamyssyt.


 Tosi huono kuva myssyistä, joista tietysti unohdin ottaa kunnon kuvat...Myssyissä vattu,ananas,omppu, muffinssi (pystyssä) ja mustikka, pitsi, karhunvattu ja toinen omppu (lituskana).

Nyt alkaa pikkuhiljaa käsityöjumitus helpottaa :)



Mukana menossa Marjatta, jonka pöytä oli naapurissa, joten saatiin höpötellä ja hekotella koko päivä.

Mennen tullen saatiin lisäksi nauttia upeista maisemista ja heräsi jo pieni into mennä tuonne jonakin kesänä reissaamaan! Ja ainakin uudestaan mökkiläispäiville :D


Mamma A.