Hyvä lukija tahikka vieraelija:

Tässä nimeomasessa logissa julukastuja Mamma A:n näppäelemiä valokuvia ei sua pihistee eli luvatta käättee iliman loginpitäjän luppoo-kiitos:)

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Terppa-terve-heipä-hei-moikka-moikkelis-hellurei!


Pitkästä aikaa!

Ihan mahotonta haipakkaa ollut tämä elämä viime aikoina.
Aloitin merkonomi-opiskelut Syossa marraskuussa ja joulukuun alussa harjoittelun lähipitäjän vanhusten- ja vammaisten palvelukeskuksessa. Harjoittelu päättyi viime viikolla ja viimeisenä päivänä suoriuduin kolmesta näytöstä. Syksyllä olisi vielä toinen harjoittelu ja kaksi näyttöä ja siihen asti teoriaa,teoriaa ja teoriaa.

Siinäpä pääasiassa syy miksi oma blogi on ollut talviunilla ja muidenkin blogien kommentointi hieman jäässä. Käsitöitä olen saanut aikaiseksi ripottelemalla:



Otin projektikseni  -taas kerran-  tuhota lankavarastojani. Aloitin Isoveli-langoista ja neuloimpa sitten kaikista niistä pipoja. Ajatus oli ja on, että mitkä ei kelpaa lähipiirille niin lahjoitan johonkin keräykseen ensi talvena.
Kuvassa vain osa...taisi tulla 7 tai 8 yhteensä. Tuo siniharmaa on Adlibriksen kaksinkertaisesta merinosta.
Vaan sinne meni Isoveikat :D


Ja sitten piti tietysti tehdä heräteostos: Novitan jotain halppis kampanja-lankaa pari kerää. Tekokuitua, mutta tulikin ihan yllättävän ihana, lämpöinen ja kuohkea valepatentilla. Mietin jo tehdessäni, että tohtisinko pitää noin räväkän väristä huivia kun olen enemmän hiirulainen. Huivi hävisi suoraan puikoilta jälkikasvun kaulaan, joten sekin huoli oli turha :D

Ratsasin kyseisen kampanjakorin myöhemmin uudelleen mutta valitettavasti-onneksi se oli jo tyhjä.
Valitettavasti-onneksi eilen löysin toisesta kaupasta samaa lankaa parissa-kolmessa ihanassa värissä ja pakkohan sitä oli ostaa lisää.


Kettu-huivin tein Pienimmäisen tilauksesta. Neiti sai itse valita silmät eikä todellakaan kelvannut äiskä-mokoman esittelemät "hauskat piirroshahmo-silmät" vaan piti olla samanlaiset kuin amigurumeilla. Tätä sorttia on jo toinen puikoilla, kun toinenkin tytär halusi samanlaisen.


Koruja näpräilin yhtenä päivänä ja kokeilin ekaa kertaa Fimo-massaa. Aikaisemmin olen jotain kokellut Gernitistä.
Tein setteinä (riipus ja korvikset) potatit, punajuuret, nauriit, avomaankurkut, mansikat, ananakset, jätskitötteröt, macaronsit, vesimelonit ja hampurilaiset.
Killuttimet oli HITTI! Heti kaikki hävisi omien mukuloiden kuomeniin :D


 

Vähän toisenlaista näpräämistä oli nämä Isäukon 70v kakut.

Ylempi on kuningatarkakku
ja
alempi lakkakakku.


Lakkakakkuun kokeilin kinuskikissan ohjeella ananaskukkasia ja niistä tuli mainioita koristeita.


Facebookin puutarha-ryhmässä on jo kuvia sulista kukkapenkeistä ja leskenlehdistä.

Meillä ei ihan heti tarvitse kukkapenkkejä alkaa kuopsutella.

Onhan tämä talvi ollut runsasluminen, mutta silti yllätyin kun yhdessä kohti penkka oli minua 10cm korkeampi ja olen siis 170cm pitkä. Pihatieltä kun lähtee autolla niin minuakaan ei näy penkan takaa saatikka reippaan metrin pituista koululaista.
                                      


Auringonpaistetta, käsitöitä ja B-vitamiini huuleen niin enköhän minä ala heräilemään tästä talvitokkurasta ;)


Mamma A.

torstai 26. lokakuuta 2017

Töppösiä ja lonkeroisia

Edellisen postauksen töppösistä jäi jämäkeriä yli ja niistä neuloin tömmöiset sikinsokin-sukat:


Raitojen yksiin käyminen on mielipiteitä jakava asia.
Minulle on oikeastaan ihan sama missä järjestyksessä ne menee. Nämä sukat tein esimerkiksi niin hämärässä, että luulin lankaa vihreäsävyiseksi. Vasta valossa huomasin tummanvihreän olevankin sinistä :D
Tuli samalla kokeiltua nostettuja silmukoita!


Ukko K. ihastui tädin tekemiin vihreä-punaisiin sukkiin.
Minusta väriyhdistelmä on ihan hirveä, mutta iliman muutahan minä ukkelille semmoiset neulon :)
Näihinkin tungin jämäkeriä ja vaikka kaikki oli seiskaveikkaa niin sävyeron huomaa, mutta haitanneeko tuo.


Turvalonkeroita olen virkannut myös muutamia. Tässä niistä kaksi.


Olen saanut hyviä nauruja itseni kustannuksella, kun lonkeroita pitäisi kai olla 8 mutta minä onnistun aina mitoittamaan päämollukan niin, että on pakko tehdä yksi lonkero enemmän :D
Silmiä näihin ei tulekaan, koska menevät muistisairaille vanhuksille.

Täällä on niin kylmä, ettei ajatukset luista yhtään.Sen pidemmittä löpinöittä lähden hakemaan puita uuniin.


Mamma A.

torstai 5. lokakuuta 2017

Vuosi Väriterapiaa myöhästynyt kesäkuu

Kesällä minulla repsahti Vuosi Väriterapiaa- haaste ihan kokonaan ja olenkin paikkaillut unohtuneita kuukausia nyt syksyllä. Samaan aikaan kesällä oli oikein ennenkokemattoman paha sukkajumi, joka loppui kuin seinään vähän aikaa sitten ja nyt puikkoja ei malttaisi jättää hetkeksikään...

Näillä sukilla paikkaan kesäkuun työn, jonka väriksi valitsin monivärisen:


Violetimmat menee Pukin Konttiin ja toiset tein A-nopin pyynnöstä. Tosi ihanan väristä tuo anopin lanka! Täytyykin tiedustella milloin se on ostettu jos sattuisi vielä jostain saamaan...Seiskaveikkaa on molemmat.

Silmäilin lähiseudun lankakaupan -50% loppuunmyyntiä, mutta sain hillittyä itseni. Sen jälkeen alkanut -70% houkutteli jo aika paljon, mutta onneksi en millään päässyt paikalle. Onneksi siitä syystä, että perjantaina kaverini ilmoitti alen olevan -90% ja arvatkaa vaan kuka paineli samantien ostoksille. Itsehillintä jouti mäkeen! Seiskaveikat,Nallet sun muut oli jo kaupattu ja keskityinkin sellaisiin lankoihin mitä ei muuten raaski ostaa. Esim silkki-villa norm.11,90e/50g ja samanhintaista pellavaa. Muutamia sukkalankoja, 100% villaa, Novita teddyä kettuhuiveihin, muutama erikoisempi koruja varten.
KÄÄK KÄÄK KÄÄK!
Piti jo tiukka budjetti asettaa, koska muuten olisin hurjiintunut ihan tyystin.
Ja hurjiinnuin silti.


Mamma A.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Sienestystä ja kasvivärjäystä


Syksyisiin lempipuuhiini kuuluu ehdottomasti sienestys. Tänä syksynä saalis on tosin ollut aika heikonlaista (lukuunottamatta mustatorvisieniä), joten toisinaan päädyn etsimisen sijaan kuvaamaan :D



Tuttuja sieniä ei tietenkään jaksa eikä voi kuvata, kun ei niitä löydykään.
Sitten vaan kuvat facebuukin Sienestys ja sienten tunnistus- ryhmään ja alan konkarit kertoo mitä olet kuvaillut. No ei sinne sentään kaikkia otoksia kehtaa tunkea, mutta esimerkiksi ne joista kuvittelisi irtoavan väriä lankoihin. Syöntisieniä en lähde siellä arvuuttelemaan.Muutenkin olen aika epäileväinen uusien sienien suhteen :)


Kaikenlaisia mörvelöitä sitä metsästä löytyykin ja miten paljon on niitä, joita haluaisi löytää. Esimerkiksi leipäkorisieni, piispanhiippa, puistopökkösieni ym.

Ja ne suppilovahverot on meiltä vielä löytämättä!
Voi olla, että käy (toivottavasti) kuten mustatorvisienten kanssa: kun löytää ekat niin sitten huomaakin niitä vaikka missä. Torveloita ollaan sentään saatu ihan kiitettävästi tänä vuonna ja kanttarellejakin mukavasti. Tatit mököttää sammalen alla ja haaparouskuja on löytynyt vain yhdestä ainoasta metsästä...

Nummitatti

Näitä ylläolevia tatteja olisi sitävastoin läjäpäin ihan kirjaimellisesti, mutta me nirppanokat kun keräämme vain herkkutatteja. Facebuukin konkareiden mukaan nämä olisi nummitatteja ja niistä ilmeisesti pitäisi irrota väriä kun ne on melkein mätiä. Puntaroinkin tässä, että haluanko värjätä lankoja millään mikä on lähes mätä...taidan heivata pataan ihan tuoreeltaan,jospa niistä jotain irtoaisi.



Rustonupikas


Liityin näin hitaana ihmisenä Facebuukkiin vasta viime keväänä. Vannoin itseasiassa aikaisemmin, etten liity ollenkaan, mutta eräs kovasti hehkutettu neuleryhmä alkoi kiinnostaa :D Noin kerran päivässä minulla menee hermot koko höskän kanssa,pääasiassa koska en osaa sitä käyttää, mutta
jotain hyödyllistäkin olen sieltä löytänyt: neule-ja virkkaus- sekä sieniryhmät. Ynnä kasvivärjäys-vinkkejä. 







Sienillä en ole toistaiseksi kokeillut värjätä, vaikkakin kylläkin matoisat lampaankäävät ja tattien pillistöt ovat näyttäneet houkuttelevilta.
Hups, kylläpäs kuulosti hieman oudolta ;)


Kävin nylkemässä meidän purppurahappomarjan epäonnistuneen tarhakäenkaalikokeilun jälkeen.
Happomarjasta saikin ihan nättiä vaaleanpunaista. Väri tarttui vähän epätasaisesti ja voi olla ettei valonkesto ole kovin hyvä, mutta kiva kokeilu silti. 


Pihalta löysin kovastikin rätvänän näköistä kasvia ja sen eri lehdistä pitäisi saada keltaista ja ruskeaa ja juurista punaista. Kiskoin kasvit juurineen ja pata porisemaan! Liemi muuttui voimakkaan punaiseksi ja taputtelin jo karvaisia käpäliäni,että kyllä tästä nyt vähintään sitä ruskehtavaa tulee. Vaan ei tullut, tuli vaaleankeltaista...onneksi sentään nättiä sellaista :)


Luin jostain, että lepän ja pihlajan lehdillä saisi vihreää ja värjäsin ensin pihlajalla. Tuli kellertävää.
Heitin samat langat lepänlehtikeitokseen ja eipä muuttunut sen kummemmaksi...plääh!


Huolimatta herkullisen oranssista suolaheinä-keitoksesta, tuli langoista beigeä/kellertävää.
Viimeksi sain pelkkiä vihreitä (+harmaa) vaikka halusin keltaista. Nyt sain mitä toivoin. Tosin semmoinen oikein kirkkaankeltainen on vielä hakusessa. Että sitä sitten ensi kerralla. Ja samalla haluaisin ruskeaa, että pääsisin neulomaan lapaset näistä nyttösistä. Ja oliivinvihreä mikäli mahdollista. Kiitos.



Mamma A.

P.S. Happomarjalanka olkoon Vuosi Väriterapiaa-haasteen huhtikuun työni :)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kuopion korttelimuseossa









Edellisessä postauksessa kerroinkin Kuopion Taiteiden yöstä, jolloin oli ilmainen sisäänpääsy myös Korttelimuseoon. Saatiin Jätkänpätkäkin vihdoin ulos luonnontieteellisestä, kun kerrottiin että korttelumuseon pihalla on miekkailunäytös.Lisää killinkejä parkkimittariin ja kohti seuraavaa korttelia.Tai siis sitä seuraavaa...ja sitä seuraavaa. Ei ihan lapsuudesta muistunut mieleen missä se museo olikaan. 




Miekkailunäytös suoritettiin museon viihtyisällä pihamaalla aidatulla alueella.
Sana "näytös" antoi olettaa, että esityksessä olisi nähty enemmän itse miekkailua, jonka vähäisyys laski lasten kiinnostusta pysyä paikoillaan. Toki huumoripitoinen opastus lajiin oli hauska ja sisälsi mm. elokuvakohtausten "epätodellisia" miekkailutilanteita. Kuvia itse miekkailusta ilman ulkopuolisia en saanut, joten olokeepa hyvät: tyhjä pihamaa :D


Museossa olin tosiaan käynyt viimeksi joskus ala-asteella ja sama päti Ukkoonkin. Muksut sen sijaan kävivät muutama vuosi sitten Korttelimuseon Joulussa ja tykkäsivät tosi paljon. Varsinkin apteekin salmiakista ja rintasokerista. Tunnustan samantien, että ne minäkin muistan parhaiten viimekäynniltäni.


Minä jaksaisin tuijotella ja ihastella vanhoja esineitä ikuisuuden ja lapset tuli jo muutaman sanomaan, että voisitko äiti jo tulla eteenpäin. Parin ekan sanomisen jälkeen kysymyksen sisältö muuttui vähemmän hienovaraiseksi :D








Korttelimuseossa on monta rakennusta, joihin on rakennettu erilaisia asuntoja ja tiloja kuten kutojan tupa ja suutarin koti...










Pihalla oli hauskasti vaatteita kuivumassa.
Veikkaan, että tänä kesänä ne ei ole vielä kuiviksi kerenneetkään.


Marttojen näyttelystä löysin kivan käsityön.


Kun luonnontieteellisessä minun lemppareita ovat kahvikauppa ja savutupa niin täällä ehdottomasti apteekki. Jo pienenä minua kiinnosti kaikki nuo ihanat purkit ja purnukat,vaa´at ja labravermeet.



Nämä vanhat läkepurkit on ihan hillittömiä :D






Yhdessä rakennuksessa toimii Kierrätystaide työpaja Matti Mattssonin johdolla.


Olen jo useampaan kertaan halunnut käydä hänen pajallaan/myymälässään ja kun en ehtinyt entiseen osoitteeseen niin ehdimpäs tänne.



Mattssonin monipuolinen materiaalien käyttö ja humoristinen ote on mielenkiintoista ja pajahan oli ihan minun unelmien työhuone. Olisipa kiva jos joskus onnistuisi olemaan yhtä rento ja itsekritiikitön ideoidessaan. Minulla ainakin on pahana tapana lytätä omat ideat jo ennenkuin olen niitä kokeillutkaan.








Tämän jälkeen kävimme VB-valokuvakeskuksessa  katselemassa upean 50 Greatest Photographs of 
National Geographic- näyttelyn. Tuomiokirkossakin yritettiin piipahtaa, mutta siellä oli juuri alkanut konsertti. Eipä silti, meinasi alkaa 6v Pienimmäiselläkin, kun hitsasi vähän kiinni valokuvanäyttelyssä. Onneksi hän löysi näyttelyn putiikista sulkakynän, joka rauhoitti tilannetta. Tosin sitten piti katsella toisella silmällä teoksia ja toisella penskaa, ettei sinne tänne alkanut ilmaantua luolamaalauksia ;)

Tästäpä jatkoimmekin Varkauteen.

Mamma A.