Lainasin kirjastosta MyBoshi-kirjan ja ajatukseni ovat kovin ristiriitaiset...
Plussaa on:
1.Helpot ohjeet- sopii myös aloittelijoille
2. Myboshi-lanka, jossa runsaasti värejä (joka on nerokas oivallus tekijöitä)
3. Nätä pipoja suostuu nuorisokin pitämään päässään-varsinkin jos pipoon on ommeltu MyBoshi-merkki, joita voi ostaa.
4.Heidän nettisivuillaan voi käydä suunnittelemassa pipon, joten lahjan teko onnistuu nirsommallekin ja kaukana asuvalle sukulaisnuorelle ;)
Miinusta puolestaan on:
1. Odotin enemmän ohjeita, mutta kirja sisältää mielestäni enemmänkin värivaihtoehtoja- ohje on melkein kaikissa sama.
2. Pipo muistuttaa aluksi koria, koska lakiosa tehdään tasaiseksi lituskaksi-eikä se päässäkään ihan pyöreältä näytä.
3. Yksikään malli ei sovi minulle, joka ei tosin ole kirjan vaan kuuppani vika.
4. Pännii kun joku luo menestystarinan tuotteella, johon ei varsinaisesti vaadita perusvirkkaustaitoa kummempaa luovuutta/osaamista.
5.He käyttävät työntekijöinään paikallisia mummoja- olisiko siellä(kin)päin työllistettäviä nuoria?
Tein omat Myboshini jämälangoista, koka
A. Pee on edelleen Aa
B.Lankakaappi on edelleen tilkiten täynnä
C. En halua maksaa 3,95e pienestä lankakerästä.En vaikka värit ovat mehukkaita ja herkullisia.
D. Nähin sai kivasti uppoamaan villalangan kaverina tekokuitulankoja, joita pääasiassa inhoan.
PS. Kenen sormenjälki oli kameran linssissä??
Mummo A. päätti kehitellä jatkokäyttöä tyhjille kissanruokapurkeille, joita kertyy kunnioitettavan paljon. Etikettien raivokkaan poito-operaation jälkeen niist syntyi tuikkukippoja :)
Ostin violetin ja oranssin lasivärin jo vuosi-pari sitten ja unohdin koko projektin.Nyt päätin maalata pikkelssin säilönnästä ylijääneet purnukat ja koristelin ne helminauhoilla.
Pikkupurkkeja maalasin myös. Ostin näitä just-ja-just-tuikunmentäviä kipposia joskus Lelukauppa Partaselta toooosi edullisesti. En silloin keksinyt näille käyttöä,mutta nyt vähän harmittaa kun en ostanut enempää. Hamstraus se on mikä kannattaa-ei kauppa.
Mamma A.
