Kesä...

Mitäpäs Mamman kesä piti sisällään?

Ihan liikaa velvollisuuksia ja liian vähän vapaa-aikaa.

Mutta aina välillä jotain rentouttavaa ja sydäntä lämmittävää :)

Käsitöitä tuli tehtyä todella vähän. Kesän alussa neuloin näitä lähes varrettomia sukkia ja sitten iskikin ihan kunnon käsityöjumi eikä enää valmistunut melkein mitään. Muutama päivä sitten into palasi takaisin ja nyt on jo toinen ufo-projekti valmistumassa. Lokakuussa neulekerhokin palaa kesätauolta ja onpa taas mukava päästä turisemaan ja vaihtamaan ideoita!

Kesäkuussa vietettiin pojankoltiaisen rippijuhlia ja hänen toiveestaan tein lakka- ja karpalokakut:

  Koristeeksi käytin suklaan ohella villiyrttejä. 

Yrttejä on muutenkin tullut kasvateltua tänä kesänä ja ne onkin kasvaneet parhaiten. Puutarhaa on vaivannut ihan totaalinen vesipula, kun kastelukaivokin on ollut tyhjänä suurimman osan kesää.

Kuolemattomuuden yrtin vaikutusta olen testaillut kolesteroliin ja tulokset nään parin viikon päästä. Olen napsinyt yrttiä ihan tuoreeltaan ja myös teenä kokeilin. Maku muistuttaa uutta perunaa ja onkin vähän liian erikoinen minun makuuni. Voisi toimia jonkun vahvemman seassa...?

Kuivuri on nyt hurissut kaikki päivät sekä yrttejä että villiyrttejä sisuksissaan.

Keväällä ostin alennuksesta saksankirvelin siemeniä ja ropsautin niitä ihan reilusti kasvulaatikkoon. Tein kaksi huomiota: 1. Se on ERITTÄIN kasvuvoimainen yrtti ja 2. En pidä yhtään sen anismaisesta mausta/hajusta. Kerrankin kun joku kasvaa hyvin! Kuivattelen nyt sitä viherjauheeksi muiden kasvien sekaan... 

Hormankukkia innostuin kuivattamaan, kun en juuri silloin ehtinyt tehdä hormankukkamehua- tai hilloa. Niiden väri on niin ihana ja jos vaan ehdin niin teen jompaakumpaa tai molempia joululahjoiksi.

Veneilemään ei olla koko porukalla ehditty kuin pari kertaa. Onneksi on vielä syksyä jäljellä :)

 Minä olen ihan heikkona kivisiin rantoihin :D

Saalistakin ollaan saatu sekä vesiltä, että rannoilta käsin. 

Sienisyksyyn olen toistaiseksi ollut pettynyt. Ei ole löytynyt kuin pieniä määriä kanttarelleja. Voitatitkin oli niin madonsyömiä, että kelpasivat vain langanvärjäykseen. Herkkutateista, suppiksista, mustatorvisienistä ja haaparouskuista ei ole tietoakaan. Viimeksi eilen käytiin tarpomassa uusia alueita ja sammal rahisi jalan alla. Käsittämättömän kuiva kesä ja syksy ollut meilläpäin...

Toisaalta on ihanaa kun on ollut aurinkoista ja kuivaa eli täytyy muistaa nauttia syksystä siltä kannalta :)

 Värjäyskattila on porissut nyt pariin otteeseen.

Ensin kokeilin pietaryrttiä, mutta väri jäi liian vaaleksi kun kasvia oli niin vähän...

Laitoin osan langoista seuraavaan soppaan, jonka keitin voi-ja nummitateista. Keitos oli upean tummanruskeaa, mutta väristä tarttui vain aavistus. Eipä auta kun huuhtoa langat ja pistää uusi liemi tulille :)

Tulikin mieleen, että minut löytää myös Instagramista:

https://www.instagram.com/mammaankka/

Mamma A.

Sienestystä ja kasvivärjäystä

Syksyisiin lempipuuhiini kuuluu ehdottomasti sienestys. Tänä syksynä saalis on tosin ollut aika heikonlaista (lukuunottamatta mustatorvisieniä), joten toisinaan päädyn etsimisen sijaan kuvaamaan :D

Tuttuja sieniä ei tietenkään jaksa eikä voi kuvata, kun ei niitä löydykään.

Sitten vaan kuvat facebuukin Sienestys ja sienten tunnistus- ryhmään ja alan konkarit kertoo mitä olet kuvaillut. No ei sinne sentään kaikkia otoksia kehtaa tunkea, mutta esimerkiksi ne joista kuvittelisi irtoavan väriä lankoihin. Syöntisieniä en lähde siellä arvuuttelemaan.Muutenkin olen aika epäileväinen uusien sienien suhteen :)

Kaikenlaisia mörvelöitä sitä metsästä löytyykin ja miten paljon on niitä, joita haluaisi löytää. Esimerkiksi leipäkorisieni, piispanhiippa, puistopökkösieni ym.

Ja ne suppilovahverot on meiltä vielä löytämättä!

Voi olla, että käy (toivottavasti) kuten mustatorvisienten kanssa: kun löytää ekat niin sitten huomaakin niitä vaikka missä. Torveloita ollaan sentään saatu ihan kiitettävästi tänä vuonna ja kanttarellejakin mukavasti. Tatit mököttää sammalen alla ja haaparouskuja on löytynyt vain yhdestä ainoasta metsästä...

Nummitatti

Näitä ylläolevia tatteja olisi sitävastoin läjäpäin ihan kirjaimellisesti, mutta me nirppanokat kun keräämme vain herkkutatteja. Facebuukin konkareiden mukaan nämä olisi nummitatteja ja niistä ilmeisesti pitäisi irrota väriä kun ne on melkein mätiä. Puntaroinkin tässä, että haluanko värjätä lankoja millään mikä on lähes mätä...taidan heivata pataan ihan tuoreeltaan,jospa niistä jotain irtoaisi.

Rustonupikas

Liityin näin hitaana ihmisenä Facebuukkiin vasta viime keväänä. Vannoin itseasiassa aikaisemmin, etten liity ollenkaan, mutta eräs kovasti hehkutettu neuleryhmä alkoi kiinnostaa :D Noin kerran päivässä minulla menee hermot koko höskän kanssa,pääasiassa koska en osaa sitä käyttää, mutta

jotain hyödyllistäkin olen sieltä löytänyt: neule-ja virkkaus- sekä sieniryhmät. Ynnä kasvivärjäys-vinkkejä. 

Sienillä en ole toistaiseksi kokeillut värjätä, vaikkakin kylläkin matoisat lampaankäävät ja tattien pillistöt ovat näyttäneet houkuttelevilta.

Hups, kylläpäs kuulosti hieman oudolta ;)

Kävin nylkemässä meidän purppurahappomarjan epäonnistuneen tarhakäenkaalikokeilun jälkeen.

Happomarjasta saikin ihan nättiä vaaleanpunaista. Väri tarttui vähän epätasaisesti ja voi olla ettei valonkesto ole kovin hyvä, mutta kiva kokeilu silti. 

Pihalta löysin kovastikin rätvänän näköistä kasvia ja sen eri lehdistä pitäisi saada keltaista ja ruskeaa ja juurista punaista. Kiskoin kasvit juurineen ja pata porisemaan! Liemi muuttui voimakkaan punaiseksi ja taputtelin jo karvaisia käpäliäni,että kyllä tästä nyt vähintään sitä ruskehtavaa tulee. Vaan ei tullut, tuli vaaleankeltaista...onneksi sentään nättiä sellaista :)

Luin jostain, että lepän ja pihlajan lehdillä saisi vihreää ja värjäsin ensin pihlajalla. Tuli kellertävää.

Heitin samat langat lepänlehtikeitokseen ja eipä muuttunut sen kummemmaksi...plääh!

Huolimatta herkullisen oranssista suolaheinä-keitoksesta, tuli langoista beigeä/kellertävää.
Viimeksi sain pelkkiä vihreitä (+harmaa) vaikka halusin keltaista. Nyt sain mitä toivoin. Tosin semmoinen oikein kirkkaankeltainen on vielä hakusessa. Että sitä sitten ensi kerralla. Ja samalla haluaisin ruskeaa, että pääsisin neulomaan lapaset näistä nyttösistä. Ja oliivinvihreä mikäli mahdollista. Kiitos.

Mamma A.

P.S. Happomarjalanka olkoon Vuosi Väriterapiaa-haasteen huhtikuun työni :)

Kuopion museossa ja Joulun taikaa

Kuopiossa oli elokuun loppupuolella Taiteiden yö ja klo 12.00 alkaen ilmainen sisäänpääsy mm. Kortteli- ja Luonnontieteelliseen museoon.

Ja silloin kun joku on ilmaista niin meikäläisten 6 henkinen rymyryhmä lähtee liikkeelle, koska isolla joukolla edullisistakin pääsylipuista kertyy iso summa.

Ensin mentiin Kuopion Museoon, jossa perusnäyttelyiden lisäksi oli mm Kaikkien ruoka- ja Kalevalankoru 80-vuotisjuhlanäyttely, joista jälkimmäinen on jo päättynyt.

Olen aina tykännyt Kalevala Koruista ja etenkin pronssisista muinaisten mallien mukaan tehdyistä. Uusissakin on joitain kivoja ja tämä pienenpieni patsas oli kaunis. Sitävastoin Sylkevä Tyttö on tärkeästä symboliikastaan huolimatta aika mauton.

Minä jaksaisin katsella perusnäyttelyn eläimiä pitempäänkin, mutta lapset porhaltaavat kohti mammuttia ja näitä alkuihmisiä:

Eikä syynä intoiluun ole itse näyttelykapineet vaan pimeä spiraalimainen luola, joka on kutkuttavan pelottava :D

Kun mamma huomaa, että taikahiekat on levitetty lattialle ja päälle kaadettu vettä ja tilsitty muovailuvahaa mattoon niin ilme on tämä.

  

Ja lapsilla tämä.

Ja iskällä tämä. Koska hän ei kuullut koko episodista mitään vaikka istui metrin päässä sohvalla.

toiv

Jonka tuloksena mamma ottaa tämän asennon sohvalla, tekee rauhoittavia hengitysharjoituksia ja toivoo, että joku huomaisi hermojen olevan pinnassa ja alkavan vapaaehtoisesti siivota sotkua.

No mutta museossa muksut käyttäytyivät mainiosti ja Jätkänpätkää ei meinannut saada luonnontieteellisestä pois. Mikä oli hieno juttu, koska allekirjoittanut ehti katsella rauhassa alennuksessa olleita kirjoja ja elokuvia, joista löytyi pari kotikaupungin historiasta kertovaa joululahjaa. 

Liityin facebookin puolella Joulu-ryhmään, mikä saattoi olla virhe. Tosin en tiedä vielä miksi.

Ryhmän jäsenillä on jo jouluvalmistelut hanskassa, valoja ripustellaan, kynttilät loimottaa ja lahjojakin on hankittu jo läjäpäin. Minä alan suunnitella joululahjojen ostamista tammikuun alennusmyyntien aikaan. Ajatuksena on hankkia samalla budjetilla isompi lahja kuin mihin on varaa Joulun alusviikolla. Sitäpaitsi mikä absurdeinta: alennusmyynnistä sen löytää todennäköisemmin kuin silloin just ennen Joulua.

Sitten se jotenkin unohtuu eikä Ukkokaan ole halukas lähtemään tönkimään alennuskoreja kyynärpäät mustelmilla. Helmikuussa tulee mietittyä, että jos vaikka tekisi jotain lahjaksi, mutta se jää ajatuksen ja Pinterestin selailun tasolle. Maaliskuusta alkaa synttärirumba ja koko aivokapasiteetti menee niiden lahjojen miettimiseen. Huhti-toukokussa alkaa järjetön puutarha-vouhotus, jonka älyttömät mittasuhteet huomaa viimeistään heinäkuussa. Ja kesällä ei lahjojen neulominenkaan innosta.

 Elokuussa on rento meininki ja ei vielä hätäpäivääkään lahjojen suhteen.Ehtiihän nuo kun koko syksy on aikaa. Syyskuussa asia taas palaa mieleen, mutta kun ei ehdi kun on...kaikenlaista. Lokakuussa mielessä on joitain ideoita, mutta eihän niitä muista kaupassa käydessään.Marraskuussa ideat ovat jo aineellistuneet ostoslistaksi, mutta hajonnut kodinkone tai auto pitää huolen, ettei ole ylimääräistä rahaa.

 Joulukuun alussa väännetään silmät ristissä yhdet sukat, joita kukaan ei edes halua lahjaksi ja aletaan veivata listaa uusiksi kun budjetti on pienentynyt. Loppujen lopuksi kaksi päivää ennen Joulua suursiivouksen ja siitä johtuvan pinnan kiristymisen tuoksinassa lähdetään hankkimaan niitä lahjoja, joita ei löydy mistään kun kaikki hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja ostetaan paniikin vallassa kaikkea yleispätevää (eli karkkia) ja liian kallista. 

Päivää ennen Joulua nautitaan leipomisesta ja sotketaan joka paikka jauhoihin, että päästäisiin taas siivoamaan. Jouluaattona revitään perperi, kun jouluvaloja on jemmassa viisitoista, mutta kaikista on muuntajat hävinneet.Ennen Pukin tuloa uhotaan, että ensi syksynä aloitetaan kaikki valmistelut pikkuhiljaa ajoissa.

Näin.

Mamma A.

Lankojen kasvivärjäys

Voi turkanen mihin minä nyt sotkeennuin...

LANKOJEN KASVIVÄRJYKSEEN!

On meinaan aika koukuttavaa puuhaa.

Että kiitti vaan Marjatta ;D

No joo äsken kyllä puhuin soopaa.

"Aika koukuttava" on melkoisen lievä ilmaisu jos tytärtä linkalta hakiessa pitää hamuta piiskuja ja pietaryrttejä muovipusseihin :D

Ensimmäisen kokeilun tein nokkosella ja lupiinilla. Nokkosia keittelin kokeeksi kanoille, mutta eivät moista pöperöä noteeranneet ollenkaan. Nokkosvesi näytti kuitenkin laimelta ja lisäsin soppaan lupiininlehtiä. Tuli mukavan vihreää:

Tummepi luonnonvalkeaa seiskaveikkaa ja vaaleampi mitä-lie-villalankaa

 Tässä vaiheessa olin tietysti koukahtanut ja keksinyt puutarhasta jo sen seitsämän sorttia kasveja millä on PAKKO päästä kokeilemaan...

Soppa nro 2 koostui porkkanan naateista ja piiskuista, koska tavoittelin keltaista.

Lopputulos oli vihreä. Tosin eri värinen kuin eka satsi.

Sinänsä ei harmita, koska lempivärini on vihreä :)

Tässä vaaleampi seiskaveikkaa ja tummempi mitä-lie-villalankaa

Kaikki langat puretin alunalla ja siinä taidan ainakin toistaiseksi pysytellä. Saa vähän tuntumaa tähän hulluu...tekniikkaan.

Kolmas satsi oli pelkästään koivunlehtiä, joista myöskin piti tulla keltaista jonkun nettisivun mukaan.

Ehkä tässä jo ollaan keltaisen suuntaan menossa, mutta vähän sinapilta vielä vaikuttaa.

Hyvä väri silti.

Sinistä on tosi hankalaa ellei jopa mahdotonta saada  

oman pihan kasveista (pari poikkeusta kaiketi on).

Luin, että tarhakäenkaalista pitäisi hyvällä tuurilla ja alumiinikattilalla saada vaaleansinistä ja koska pihassamme rehottaa...eikun rehotti sitä iso puska niin pakkohan se oli kokeilla.

Käenkaali oli silputtuna hurmaavan väristä ja liemestä tuli oikein intensiivisen purppuraa:

Paljoa en tältä sopalta odottanut, mutta en kyllä sitäkään minkä väristä langasta tuli:

molemmat valkoista nallea

 UMPIharmaata!

Jos oikein tiiraa tarkasti ja pyörittelee vyyhtiä auringossa niin kenties siinä voi havaita häivähdyksen sini-vihreää, mutta hyvän mielikuvituksen se kyllä vaatii.

Harmaa on kaunista kelopuissa, saapassukissa ja hiuksissa, mutta voi olla, että nämä joutuvat uudelleenvärjäykseen...

Nyt on langat porisemassa suolaheinä-liemessä. En käyttänyt koko kasvia vaan pelkät siemenet(?). Keitos oli pitkän aikaa ihan mitättömän väristä, mutta parin tunnin keittelyn jälkeen siihen tuli ihana appelsiininen oranssi sävy. Alunan lisäämisen jälkeen väri muuttuu marjaisen punaiseksi!

Jo pelkkien liemien keittely on vaivan arvoista!

Tuleva väri näyttäisi vahvasti vaaleankeltaiselle, mutta saa nähdä muuttuuko se vielä.

Laitoin liemeen taas seiskaveikkaa lapasia varten ja mitä-lie-villalankaa yhteen kilpailutyöhön.

Sikäli mikäli ehdin siihen osallistua.

Kasvivärjätyt langat on siitä ihania, että ne sopii (lähes) aina yhteen:

Seuraavat ainekset on jo kerätty huomista varten: purppurahappomarjan lehtiä. Sormiin irtosi mehukasta tummanpunaista väriä, mutta todennäköistähän on että sekin muuttuu harmaaksi kuten tarhakäenkaali. Kokeiltava se on silti. Suorastaan pakko.

Pihlajaa ja leppiä olen myös silmäillyt oksasakset kädessä ja isohirvenjäkälää menen kaapimaan pian.Sienillä olisi myös mielenkiintoista kokeilla värjätä, mutta minulla on hassu mielikuva (Sokke!), että olen sitä nuorempana kokeillut ja tuloksena oli kummallinen, limainen velli ja sangen roskaisia lankoja ;)

Mamma A.

P.S. Tällä postauksella aloitan kirimään aikatauluani kiinni Vuosi väriterapiaa haasteessa.

Lankojen värjäyksellä toukokuun VIHREÄN ja heinäkuun KELTAISEN.

Ihana koulumatka

Vähän kyllä nyppii, kun lapsilla alkoi koulu.Minua siis. Lapsista koulu on ihan kivaa.Paitsi teinistä ja varsinkin torstaisin.

Olisi ollut niin kiva jatkaa lötköttely-meiningillä :D

Kuopus lähti ekaluokalle ja linja-auto pysäkille taivalletaan joka aamu yhdessä ja sama matka iltapäivällä. Matkalla saa hoputtaa, kun löytyisi niin ihania kukkia kerättäväksi enkä puhu nyt pelkästään tyttärestä ;). Kasvivärjäys on pyörinyt mielessä viime aikoina ja tänään olisi tarkoitus laittaa eka satsi kasveja porisemaan.

Taittuu kävelymatka ihan kivasti, kun ihastelee kukkasia :)

Ja vaikka joka tuutista jo tunkee syksyn reseptejä, askarteluja, käsityöohjeita ja moni puhuu, että on jo syksy niin pah sanon minä: kukat ne vaan kukkii ja sää on ihanampi kuin heinäkuussa.

Yksi asia koulumatkoissa pistää vihaksi nimittäin autoilijat. Meidän kohdalla kulkee vanha ja uusi tie rinnakkain niin ihmiset ajavat vanhaa tietä ikäänkuin oikoreittinä vaikka se ei kyllä oikaise matkaa yhtään. Eilenkin menin Pienimmäistä hakemaan linkalta niin joku räkänokka kanttasi mutkaan melkein jarruttamatta ja sen jälkeen kokeili vanhalla tien pätkällä miten kovaa auto kulkee. Läpi vaan ja takaisin uudelle tielle, Asiakseen piti käydä kaahaamassa!Ja juuri siihen aikaan iltapäivällä kun lapset tulee koulusta!! 

Vuosi väriterapiaa-haaste meni ihan mönkään mutta nou hätä-tarkoitus on kyllä kiriä mukaan :)

Tekeillä onkin jos jonkinsortin käsitöitä: matto, ourkin suojus, hame, sukkia...

Meille kotiutui myös kanalauma ja siitä postaan myöhemmin lisää. Ensin meillä oli ajatuksena hankkia muutama maatiaiskana ja niille kukk, mutta päädyimme pelastamaan padasta kolme Serama-kukkoa. Eipä niistä kummoisia koipireisiä olisi saanutkaan,ovat nimittäin ihan kääpiökokoisia. Heille hommattiin eukoiksi neljä Mille Fleur-kanaa ja vähän myöhemmin kaksi Mille- ja kaksi Kääpiökoch-Hamburger-mix nuorikkoa. Tulossa on vielä kaksi Serama-kanaa jahka kasvavat vähän. Tarkoitus on pitää näitä ihan muninnan vuoksi ja lemmikkeinä eli sen isompaan tipu-tuotantoon emme lähde :)

Myöhemmin lisää kasvivärjäyskokeiluista mikäli kaikki menee ok. Tai mikäpä jottei vaikkei menisikään ;D

Mamma A.