Töppösiä ja lonkeroisia

Edellisen postauksen töppösistä jäi jämäkeriä yli ja niistä neuloin tömmöiset sikinsokin-sukat:

Raitojen yksiin käyminen on mielipiteitä jakava asia.

Minulle on oikeastaan ihan sama missä järjestyksessä ne menee. Nämä sukat tein esimerkiksi niin hämärässä, että luulin lankaa vihreäsävyiseksi. Vasta valossa huomasin tummanvihreän olevankin sinistä :D

Tuli samalla kokeiltua nostettuja silmukoita!

Ukko K. ihastui tädin tekemiin vihreä-punaisiin sukkiin.

Minusta väriyhdistelmä on ihan hirveä, mutta iliman muutahan minä ukkelille semmoiset neulon :)

Näihinkin tungin jämäkeriä ja vaikka kaikki oli seiskaveikkaa niin sävyeron huomaa, mutta haitanneeko tuo.

Turvalonkeroita olen virkannut myös muutamia. Tässä niistä kaksi.

Olen saanut hyviä nauruja itseni kustannuksella, kun lonkeroita pitäisi kai olla 8 mutta minä onnistun aina mitoittamaan päämollukan niin, että on pakko tehdä yksi lonkero enemmän :D

Silmiä näihin ei tulekaan, koska menevät muistisairaille vanhuksille.

Täällä on niin kylmä, ettei ajatukset luista yhtään.Sen pidemmittä löpinöittä lähden hakemaan puita uuniin.

Mamma A.

Vuosi Väriterapiaa myöhästynyt kesäkuu

Kesällä minulla repsahti Vuosi Väriterapiaa- haaste ihan kokonaan ja olenkin paikkaillut unohtuneita kuukausia nyt syksyllä. Samaan aikaan kesällä oli oikein ennenkokemattoman paha sukkajumi, joka loppui kuin seinään vähän aikaa sitten ja nyt puikkoja ei malttaisi jättää hetkeksikään...

Näillä sukilla paikkaan kesäkuun työn, jonka väriksi valitsin monivärisen:

Violetimmat menee Pukin Konttiin ja toiset tein A-nopin pyynnöstä. Tosi ihanan väristä tuo anopin lanka! Täytyykin tiedustella milloin se on ostettu jos sattuisi vielä jostain saamaan...Seiskaveikkaa on molemmat.

Silmäilin lähiseudun lankakaupan -50% loppuunmyyntiä, mutta sain hillittyä itseni. Sen jälkeen alkanut -70% houkutteli jo aika paljon, mutta onneksi en millään päässyt paikalle. Onneksi siitä syystä, että perjantaina kaverini ilmoitti alen olevan -90% ja arvatkaa vaan kuka paineli samantien ostoksille. Itsehillintä jouti mäkeen! Seiskaveikat,Nallet sun muut oli jo kaupattu ja keskityinkin sellaisiin lankoihin mitä ei muuten raaski ostaa. Esim silkki-villa norm.11,90e/50g ja samanhintaista pellavaa. Muutamia sukkalankoja, 100% villaa, Novita teddyä kettuhuiveihin, muutama erikoisempi koruja varten.

KÄÄK KÄÄK KÄÄK!

Piti jo tiukka budjetti asettaa, koska muuten olisin hurjiintunut ihan tyystin.

Ja hurjiinnuin silti.

Mamma A.

Sienestystä ja kasvivärjäystä

Syksyisiin lempipuuhiini kuuluu ehdottomasti sienestys. Tänä syksynä saalis on tosin ollut aika heikonlaista (lukuunottamatta mustatorvisieniä), joten toisinaan päädyn etsimisen sijaan kuvaamaan :D

Tuttuja sieniä ei tietenkään jaksa eikä voi kuvata, kun ei niitä löydykään.

Sitten vaan kuvat facebuukin Sienestys ja sienten tunnistus- ryhmään ja alan konkarit kertoo mitä olet kuvaillut. No ei sinne sentään kaikkia otoksia kehtaa tunkea, mutta esimerkiksi ne joista kuvittelisi irtoavan väriä lankoihin. Syöntisieniä en lähde siellä arvuuttelemaan.Muutenkin olen aika epäileväinen uusien sienien suhteen :)

Kaikenlaisia mörvelöitä sitä metsästä löytyykin ja miten paljon on niitä, joita haluaisi löytää. Esimerkiksi leipäkorisieni, piispanhiippa, puistopökkösieni ym.

Ja ne suppilovahverot on meiltä vielä löytämättä!

Voi olla, että käy (toivottavasti) kuten mustatorvisienten kanssa: kun löytää ekat niin sitten huomaakin niitä vaikka missä. Torveloita ollaan sentään saatu ihan kiitettävästi tänä vuonna ja kanttarellejakin mukavasti. Tatit mököttää sammalen alla ja haaparouskuja on löytynyt vain yhdestä ainoasta metsästä...

Nummitatti

Näitä ylläolevia tatteja olisi sitävastoin läjäpäin ihan kirjaimellisesti, mutta me nirppanokat kun keräämme vain herkkutatteja. Facebuukin konkareiden mukaan nämä olisi nummitatteja ja niistä ilmeisesti pitäisi irrota väriä kun ne on melkein mätiä. Puntaroinkin tässä, että haluanko värjätä lankoja millään mikä on lähes mätä...taidan heivata pataan ihan tuoreeltaan,jospa niistä jotain irtoaisi.

Rustonupikas

Liityin näin hitaana ihmisenä Facebuukkiin vasta viime keväänä. Vannoin itseasiassa aikaisemmin, etten liity ollenkaan, mutta eräs kovasti hehkutettu neuleryhmä alkoi kiinnostaa :D Noin kerran päivässä minulla menee hermot koko höskän kanssa,pääasiassa koska en osaa sitä käyttää, mutta

jotain hyödyllistäkin olen sieltä löytänyt: neule-ja virkkaus- sekä sieniryhmät. Ynnä kasvivärjäys-vinkkejä. 

Sienillä en ole toistaiseksi kokeillut värjätä, vaikkakin kylläkin matoisat lampaankäävät ja tattien pillistöt ovat näyttäneet houkuttelevilta.

Hups, kylläpäs kuulosti hieman oudolta ;)

Kävin nylkemässä meidän purppurahappomarjan epäonnistuneen tarhakäenkaalikokeilun jälkeen.

Happomarjasta saikin ihan nättiä vaaleanpunaista. Väri tarttui vähän epätasaisesti ja voi olla ettei valonkesto ole kovin hyvä, mutta kiva kokeilu silti. 

Pihalta löysin kovastikin rätvänän näköistä kasvia ja sen eri lehdistä pitäisi saada keltaista ja ruskeaa ja juurista punaista. Kiskoin kasvit juurineen ja pata porisemaan! Liemi muuttui voimakkaan punaiseksi ja taputtelin jo karvaisia käpäliäni,että kyllä tästä nyt vähintään sitä ruskehtavaa tulee. Vaan ei tullut, tuli vaaleankeltaista...onneksi sentään nättiä sellaista :)

Luin jostain, että lepän ja pihlajan lehdillä saisi vihreää ja värjäsin ensin pihlajalla. Tuli kellertävää.

Heitin samat langat lepänlehtikeitokseen ja eipä muuttunut sen kummemmaksi...plääh!

Huolimatta herkullisen oranssista suolaheinä-keitoksesta, tuli langoista beigeä/kellertävää.
Viimeksi sain pelkkiä vihreitä (+harmaa) vaikka halusin keltaista. Nyt sain mitä toivoin. Tosin semmoinen oikein kirkkaankeltainen on vielä hakusessa. Että sitä sitten ensi kerralla. Ja samalla haluaisin ruskeaa, että pääsisin neulomaan lapaset näistä nyttösistä. Ja oliivinvihreä mikäli mahdollista. Kiitos.

Mamma A.

P.S. Happomarjalanka olkoon Vuosi Väriterapiaa-haasteen huhtikuun työni :)

Kuopion korttelimuseossa

Edellisessä postauksessa kerroinkin Kuopion Taiteiden yöstä, jolloin oli ilmainen sisäänpääsy myös Korttelimuseoon. Saatiin Jätkänpätkäkin vihdoin ulos luonnontieteellisestä, kun kerrottiin että korttelumuseon pihalla on miekkailunäytös.Lisää killinkejä parkkimittariin ja kohti seuraavaa korttelia.Tai siis sitä seuraavaa...ja sitä seuraavaa. Ei ihan lapsuudesta muistunut mieleen missä se museo olikaan. 

Miekkailunäytös suoritettiin museon viihtyisällä pihamaalla aidatulla alueella.

Sana "näytös" antoi olettaa, että esityksessä olisi nähty enemmän itse miekkailua, jonka vähäisyys laski lasten kiinnostusta pysyä paikoillaan. Toki huumoripitoinen opastus lajiin oli hauska ja sisälsi mm. elokuvakohtausten "epätodellisia" miekkailutilanteita. Kuvia itse miekkailusta ilman ulkopuolisia en saanut, joten olokeepa hyvät: tyhjä pihamaa :D

Museossa olin tosiaan käynyt viimeksi joskus ala-asteella ja sama päti Ukkoonkin. Muksut sen sijaan kävivät muutama vuosi sitten Korttelimuseon Joulussa ja tykkäsivät tosi paljon. Varsinkin apteekin salmiakista ja rintasokerista. Tunnustan samantien, että ne minäkin muistan parhaiten viimekäynniltäni.

Minä jaksaisin tuijotella ja ihastella vanhoja esineitä ikuisuuden ja lapset tuli jo muutaman sanomaan, että voisitko äiti jo tulla eteenpäin. Parin ekan sanomisen jälkeen kysymyksen sisältö muuttui vähemmän hienovaraiseksi :D

Korttelimuseossa on monta rakennusta, joihin on rakennettu erilaisia asuntoja ja tiloja kuten kutojan tupa ja suutarin koti...

Pihalla oli hauskasti vaatteita kuivumassa.

Veikkaan, että tänä kesänä ne ei ole vielä kuiviksi kerenneetkään.

Marttojen näyttelystä löysin kivan käsityön.

Kun luonnontieteellisessä minun lemppareita ovat kahvikauppa ja savutupa niin täällä ehdottomasti apteekki. Jo pienenä minua kiinnosti kaikki nuo ihanat purkit ja purnukat,vaa´at ja labravermeet.

Nämä vanhat läkepurkit on ihan hillittömiä :D

Yhdessä rakennuksessa toimii Kierrätystaide työpaja Matti Mattssonin johdolla.

Olen jo useampaan kertaan halunnut käydä hänen pajallaan/myymälässään ja kun en ehtinyt entiseen osoitteeseen niin ehdimpäs tänne.

Mattssonin monipuolinen materiaalien käyttö ja humoristinen ote on mielenkiintoista ja pajahan oli ihan minun unelmien työhuone. Olisipa kiva jos joskus onnistuisi olemaan yhtä rento ja itsekritiikitön ideoidessaan. Minulla ainakin on pahana tapana lytätä omat ideat jo ennenkuin olen niitä kokeillutkaan.

Tämän jälkeen kävimme VB-valokuvakeskuksessa  katselemassa upean 50 Greatest Photographs of 

National Geographic- näyttelyn. Tuomiokirkossakin yritettiin piipahtaa, mutta siellä oli juuri alkanut konsertti. Eipä silti, meinasi alkaa 6v Pienimmäiselläkin, kun hitsasi vähän kiinni valokuvanäyttelyssä. Onneksi hän löysi näyttelyn putiikista sulkakynän, joka rauhoitti tilannetta. Tosin sitten piti katsella toisella silmällä teoksia ja toisella penskaa, ettei sinne tänne alkanut ilmaantua luolamaalauksia ;)

Tästäpä jatkoimmekin Varkauteen.

Mamma A.

Kuopion museossa ja Joulun taikaa

Kuopiossa oli elokuun loppupuolella Taiteiden yö ja klo 12.00 alkaen ilmainen sisäänpääsy mm. Kortteli- ja Luonnontieteelliseen museoon.

Ja silloin kun joku on ilmaista niin meikäläisten 6 henkinen rymyryhmä lähtee liikkeelle, koska isolla joukolla edullisistakin pääsylipuista kertyy iso summa.

Ensin mentiin Kuopion Museoon, jossa perusnäyttelyiden lisäksi oli mm Kaikkien ruoka- ja Kalevalankoru 80-vuotisjuhlanäyttely, joista jälkimmäinen on jo päättynyt.

Olen aina tykännyt Kalevala Koruista ja etenkin pronssisista muinaisten mallien mukaan tehdyistä. Uusissakin on joitain kivoja ja tämä pienenpieni patsas oli kaunis. Sitävastoin Sylkevä Tyttö on tärkeästä symboliikastaan huolimatta aika mauton.

Minä jaksaisin katsella perusnäyttelyn eläimiä pitempäänkin, mutta lapset porhaltaavat kohti mammuttia ja näitä alkuihmisiä:

Eikä syynä intoiluun ole itse näyttelykapineet vaan pimeä spiraalimainen luola, joka on kutkuttavan pelottava :D

Kun mamma huomaa, että taikahiekat on levitetty lattialle ja päälle kaadettu vettä ja tilsitty muovailuvahaa mattoon niin ilme on tämä.

  

Ja lapsilla tämä.

Ja iskällä tämä. Koska hän ei kuullut koko episodista mitään vaikka istui metrin päässä sohvalla.

toiv

Jonka tuloksena mamma ottaa tämän asennon sohvalla, tekee rauhoittavia hengitysharjoituksia ja toivoo, että joku huomaisi hermojen olevan pinnassa ja alkavan vapaaehtoisesti siivota sotkua.

No mutta museossa muksut käyttäytyivät mainiosti ja Jätkänpätkää ei meinannut saada luonnontieteellisestä pois. Mikä oli hieno juttu, koska allekirjoittanut ehti katsella rauhassa alennuksessa olleita kirjoja ja elokuvia, joista löytyi pari kotikaupungin historiasta kertovaa joululahjaa. 

Liityin facebookin puolella Joulu-ryhmään, mikä saattoi olla virhe. Tosin en tiedä vielä miksi.

Ryhmän jäsenillä on jo jouluvalmistelut hanskassa, valoja ripustellaan, kynttilät loimottaa ja lahjojakin on hankittu jo läjäpäin. Minä alan suunnitella joululahjojen ostamista tammikuun alennusmyyntien aikaan. Ajatuksena on hankkia samalla budjetilla isompi lahja kuin mihin on varaa Joulun alusviikolla. Sitäpaitsi mikä absurdeinta: alennusmyynnistä sen löytää todennäköisemmin kuin silloin just ennen Joulua.

Sitten se jotenkin unohtuu eikä Ukkokaan ole halukas lähtemään tönkimään alennuskoreja kyynärpäät mustelmilla. Helmikuussa tulee mietittyä, että jos vaikka tekisi jotain lahjaksi, mutta se jää ajatuksen ja Pinterestin selailun tasolle. Maaliskuusta alkaa synttärirumba ja koko aivokapasiteetti menee niiden lahjojen miettimiseen. Huhti-toukokussa alkaa järjetön puutarha-vouhotus, jonka älyttömät mittasuhteet huomaa viimeistään heinäkuussa. Ja kesällä ei lahjojen neulominenkaan innosta.

 Elokuussa on rento meininki ja ei vielä hätäpäivääkään lahjojen suhteen.Ehtiihän nuo kun koko syksy on aikaa. Syyskuussa asia taas palaa mieleen, mutta kun ei ehdi kun on...kaikenlaista. Lokakuussa mielessä on joitain ideoita, mutta eihän niitä muista kaupassa käydessään.Marraskuussa ideat ovat jo aineellistuneet ostoslistaksi, mutta hajonnut kodinkone tai auto pitää huolen, ettei ole ylimääräistä rahaa.

 Joulukuun alussa väännetään silmät ristissä yhdet sukat, joita kukaan ei edes halua lahjaksi ja aletaan veivata listaa uusiksi kun budjetti on pienentynyt. Loppujen lopuksi kaksi päivää ennen Joulua suursiivouksen ja siitä johtuvan pinnan kiristymisen tuoksinassa lähdetään hankkimaan niitä lahjoja, joita ei löydy mistään kun kaikki hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja ostetaan paniikin vallassa kaikkea yleispätevää (eli karkkia) ja liian kallista. 

Päivää ennen Joulua nautitaan leipomisesta ja sotketaan joka paikka jauhoihin, että päästäisiin taas siivoamaan. Jouluaattona revitään perperi, kun jouluvaloja on jemmassa viisitoista, mutta kaikista on muuntajat hävinneet.Ennen Pukin tuloa uhotaan, että ensi syksynä aloitetaan kaikki valmistelut pikkuhiljaa ajoissa.

Näin.

Mamma A.