Kesä...

Mitäpäs Mamman kesä piti sisällään?

Ihan liikaa velvollisuuksia ja liian vähän vapaa-aikaa.

Mutta aina välillä jotain rentouttavaa ja sydäntä lämmittävää :)

Käsitöitä tuli tehtyä todella vähän. Kesän alussa neuloin näitä lähes varrettomia sukkia ja sitten iskikin ihan kunnon käsityöjumi eikä enää valmistunut melkein mitään. Muutama päivä sitten into palasi takaisin ja nyt on jo toinen ufo-projekti valmistumassa. Lokakuussa neulekerhokin palaa kesätauolta ja onpa taas mukava päästä turisemaan ja vaihtamaan ideoita!

Kesäkuussa vietettiin pojankoltiaisen rippijuhlia ja hänen toiveestaan tein lakka- ja karpalokakut:

  Koristeeksi käytin suklaan ohella villiyrttejä. 

Yrttejä on muutenkin tullut kasvateltua tänä kesänä ja ne onkin kasvaneet parhaiten. Puutarhaa on vaivannut ihan totaalinen vesipula, kun kastelukaivokin on ollut tyhjänä suurimman osan kesää.

Kuolemattomuuden yrtin vaikutusta olen testaillut kolesteroliin ja tulokset nään parin viikon päästä. Olen napsinyt yrttiä ihan tuoreeltaan ja myös teenä kokeilin. Maku muistuttaa uutta perunaa ja onkin vähän liian erikoinen minun makuuni. Voisi toimia jonkun vahvemman seassa...?

Kuivuri on nyt hurissut kaikki päivät sekä yrttejä että villiyrttejä sisuksissaan.

Keväällä ostin alennuksesta saksankirvelin siemeniä ja ropsautin niitä ihan reilusti kasvulaatikkoon. Tein kaksi huomiota: 1. Se on ERITTÄIN kasvuvoimainen yrtti ja 2. En pidä yhtään sen anismaisesta mausta/hajusta. Kerrankin kun joku kasvaa hyvin! Kuivattelen nyt sitä viherjauheeksi muiden kasvien sekaan... 

Hormankukkia innostuin kuivattamaan, kun en juuri silloin ehtinyt tehdä hormankukkamehua- tai hilloa. Niiden väri on niin ihana ja jos vaan ehdin niin teen jompaakumpaa tai molempia joululahjoiksi.

Veneilemään ei olla koko porukalla ehditty kuin pari kertaa. Onneksi on vielä syksyä jäljellä :)

 Minä olen ihan heikkona kivisiin rantoihin :D

Saalistakin ollaan saatu sekä vesiltä, että rannoilta käsin. 

Sienisyksyyn olen toistaiseksi ollut pettynyt. Ei ole löytynyt kuin pieniä määriä kanttarelleja. Voitatitkin oli niin madonsyömiä, että kelpasivat vain langanvärjäykseen. Herkkutateista, suppiksista, mustatorvisienistä ja haaparouskuista ei ole tietoakaan. Viimeksi eilen käytiin tarpomassa uusia alueita ja sammal rahisi jalan alla. Käsittämättömän kuiva kesä ja syksy ollut meilläpäin...

Toisaalta on ihanaa kun on ollut aurinkoista ja kuivaa eli täytyy muistaa nauttia syksystä siltä kannalta :)

 Värjäyskattila on porissut nyt pariin otteeseen.

Ensin kokeilin pietaryrttiä, mutta väri jäi liian vaaleksi kun kasvia oli niin vähän...

Laitoin osan langoista seuraavaan soppaan, jonka keitin voi-ja nummitateista. Keitos oli upean tummanruskeaa, mutta väristä tarttui vain aavistus. Eipä auta kun huuhtoa langat ja pistää uusi liemi tulille :)

Tulikin mieleen, että minut löytää myös Instagramista:

https://www.instagram.com/mammaankka/

Mamma A.

Sukkasillaan heinikossa

Instassa nämä sukat olikin jo keikkumassa, mutta laitampa nyt tännekin, kun molemmat parit on jo uusilla omistajillaan:)

Nämä vihreät neuloin ystävälle 40v lahjaksi:

Polvipituisia sukkia on siitä hankala neuloa lahjaksi, että pituus JA ympärysmitta pitäisi tällätä sopivaksi. Onneksi omalla esikoisellani on kummitätinsä kanssa samankokoiset jalat :D

Sovelsin ohjeen päästäni jonkun kuvan perusteella, minkä näin netissä.

Nämä alemmat sukat sovelsin myös, kun näin kuvan neulekilpailuissa hyvin sijoittuneista suo-henkisistä töppösistä. Yritin etsiä molempia kuvia netistä, mutta sinnehän ne olivat kadonneet sähköiseen mualimmaan. Tupsukat varsissa esittää tupasvilloja ja nämä meni synttärilahjaksi äitimuorille.

Tässä vaiheessa mukaan änkesikin meidän perheen ainoa linssilude eli Pulla 12v...

Rapsutuksia tänne ja heti!

Ihan tylsä tyyppi kun vaan kuvaa eikä silitä yhtään...

Asiasta kukkaruukkuun. Sain ilmaiseksi pari muovipussillista ikivanhoja siemeniä ja ropsuttelin viime kesänä kaikki kuivakukkien siemenet samaan ruukkuun. Kovin suurta ei itäminen ollut, mutta sain syksyllä kerätä neljä saflorin kukkaa, jotka pitäisi soveltua kasvivärjäykseen. Tuolla terälehtien määrällä ei vielä kovin monta grammaa värjäytyisi, mutta nyt sain tuoreita siemeniä, jotka aion taas tänä kesänä kylvää. Suoraan sanottuna järjetöntä touhua, kun helpompi olisi vain ostaa tuoreet siemenet tai samantien vaikka pussillinen kuivattua safloria. Toisaalta tuleepahan kokeiltua kaikenlaista ja hömelö kun olen niin en ikinä muista tilata mitään ajoissa.

Varmaan safloria olisi löytynyt myös Botaniasta, josta ostin testaukseen kiwanon ja kilpiangervon siemeniä. Kiwanot onkin jo pienellä taimella, mutta niiden kasvattamisesta en ole vielä onnistunut löytämään tarkempaa tietoa. Hyasinttipavut puolestaan kylvin pussin ohjeen mukaan ja myöhemminkin olisi ehtinyt. Nyt ne on melkein metrin mittaisia ja kiemurtavat joka paikkaan, köynnöksiä kun ovat :)


                                                     Mamma A.

P.S. Kirjablogini puolella on myös uusi postaus - tervetuloa :)

Sienestystä ja kasvivärjäystä

Syksyisiin lempipuuhiini kuuluu ehdottomasti sienestys. Tänä syksynä saalis on tosin ollut aika heikonlaista (lukuunottamatta mustatorvisieniä), joten toisinaan päädyn etsimisen sijaan kuvaamaan :D

Tuttuja sieniä ei tietenkään jaksa eikä voi kuvata, kun ei niitä löydykään.

Sitten vaan kuvat facebuukin Sienestys ja sienten tunnistus- ryhmään ja alan konkarit kertoo mitä olet kuvaillut. No ei sinne sentään kaikkia otoksia kehtaa tunkea, mutta esimerkiksi ne joista kuvittelisi irtoavan väriä lankoihin. Syöntisieniä en lähde siellä arvuuttelemaan.Muutenkin olen aika epäileväinen uusien sienien suhteen :)

Kaikenlaisia mörvelöitä sitä metsästä löytyykin ja miten paljon on niitä, joita haluaisi löytää. Esimerkiksi leipäkorisieni, piispanhiippa, puistopökkösieni ym.

Ja ne suppilovahverot on meiltä vielä löytämättä!

Voi olla, että käy (toivottavasti) kuten mustatorvisienten kanssa: kun löytää ekat niin sitten huomaakin niitä vaikka missä. Torveloita ollaan sentään saatu ihan kiitettävästi tänä vuonna ja kanttarellejakin mukavasti. Tatit mököttää sammalen alla ja haaparouskuja on löytynyt vain yhdestä ainoasta metsästä...

Nummitatti

Näitä ylläolevia tatteja olisi sitävastoin läjäpäin ihan kirjaimellisesti, mutta me nirppanokat kun keräämme vain herkkutatteja. Facebuukin konkareiden mukaan nämä olisi nummitatteja ja niistä ilmeisesti pitäisi irrota väriä kun ne on melkein mätiä. Puntaroinkin tässä, että haluanko värjätä lankoja millään mikä on lähes mätä...taidan heivata pataan ihan tuoreeltaan,jospa niistä jotain irtoaisi.

Rustonupikas

Liityin näin hitaana ihmisenä Facebuukkiin vasta viime keväänä. Vannoin itseasiassa aikaisemmin, etten liity ollenkaan, mutta eräs kovasti hehkutettu neuleryhmä alkoi kiinnostaa :D Noin kerran päivässä minulla menee hermot koko höskän kanssa,pääasiassa koska en osaa sitä käyttää, mutta

jotain hyödyllistäkin olen sieltä löytänyt: neule-ja virkkaus- sekä sieniryhmät. Ynnä kasvivärjäys-vinkkejä. 

Sienillä en ole toistaiseksi kokeillut värjätä, vaikkakin kylläkin matoisat lampaankäävät ja tattien pillistöt ovat näyttäneet houkuttelevilta.

Hups, kylläpäs kuulosti hieman oudolta ;)

Kävin nylkemässä meidän purppurahappomarjan epäonnistuneen tarhakäenkaalikokeilun jälkeen.

Happomarjasta saikin ihan nättiä vaaleanpunaista. Väri tarttui vähän epätasaisesti ja voi olla ettei valonkesto ole kovin hyvä, mutta kiva kokeilu silti. 

Pihalta löysin kovastikin rätvänän näköistä kasvia ja sen eri lehdistä pitäisi saada keltaista ja ruskeaa ja juurista punaista. Kiskoin kasvit juurineen ja pata porisemaan! Liemi muuttui voimakkaan punaiseksi ja taputtelin jo karvaisia käpäliäni,että kyllä tästä nyt vähintään sitä ruskehtavaa tulee. Vaan ei tullut, tuli vaaleankeltaista...onneksi sentään nättiä sellaista :)

Luin jostain, että lepän ja pihlajan lehdillä saisi vihreää ja värjäsin ensin pihlajalla. Tuli kellertävää.

Heitin samat langat lepänlehtikeitokseen ja eipä muuttunut sen kummemmaksi...plääh!

Huolimatta herkullisen oranssista suolaheinä-keitoksesta, tuli langoista beigeä/kellertävää.
Viimeksi sain pelkkiä vihreitä (+harmaa) vaikka halusin keltaista. Nyt sain mitä toivoin. Tosin semmoinen oikein kirkkaankeltainen on vielä hakusessa. Että sitä sitten ensi kerralla. Ja samalla haluaisin ruskeaa, että pääsisin neulomaan lapaset näistä nyttösistä. Ja oliivinvihreä mikäli mahdollista. Kiitos.

Mamma A.

P.S. Happomarjalanka olkoon Vuosi Väriterapiaa-haasteen huhtikuun työni :)

Lankojen kasvivärjäys

Voi turkanen mihin minä nyt sotkeennuin...

LANKOJEN KASVIVÄRJYKSEEN!

On meinaan aika koukuttavaa puuhaa.

Että kiitti vaan Marjatta ;D

No joo äsken kyllä puhuin soopaa.

"Aika koukuttava" on melkoisen lievä ilmaisu jos tytärtä linkalta hakiessa pitää hamuta piiskuja ja pietaryrttejä muovipusseihin :D

Ensimmäisen kokeilun tein nokkosella ja lupiinilla. Nokkosia keittelin kokeeksi kanoille, mutta eivät moista pöperöä noteeranneet ollenkaan. Nokkosvesi näytti kuitenkin laimelta ja lisäsin soppaan lupiininlehtiä. Tuli mukavan vihreää:

Tummepi luonnonvalkeaa seiskaveikkaa ja vaaleampi mitä-lie-villalankaa

 Tässä vaiheessa olin tietysti koukahtanut ja keksinyt puutarhasta jo sen seitsämän sorttia kasveja millä on PAKKO päästä kokeilemaan...

Soppa nro 2 koostui porkkanan naateista ja piiskuista, koska tavoittelin keltaista.

Lopputulos oli vihreä. Tosin eri värinen kuin eka satsi.

Sinänsä ei harmita, koska lempivärini on vihreä :)

Tässä vaaleampi seiskaveikkaa ja tummempi mitä-lie-villalankaa

Kaikki langat puretin alunalla ja siinä taidan ainakin toistaiseksi pysytellä. Saa vähän tuntumaa tähän hulluu...tekniikkaan.

Kolmas satsi oli pelkästään koivunlehtiä, joista myöskin piti tulla keltaista jonkun nettisivun mukaan.

Ehkä tässä jo ollaan keltaisen suuntaan menossa, mutta vähän sinapilta vielä vaikuttaa.

Hyvä väri silti.

Sinistä on tosi hankalaa ellei jopa mahdotonta saada  

oman pihan kasveista (pari poikkeusta kaiketi on).

Luin, että tarhakäenkaalista pitäisi hyvällä tuurilla ja alumiinikattilalla saada vaaleansinistä ja koska pihassamme rehottaa...eikun rehotti sitä iso puska niin pakkohan se oli kokeilla.

Käenkaali oli silputtuna hurmaavan väristä ja liemestä tuli oikein intensiivisen purppuraa:

Paljoa en tältä sopalta odottanut, mutta en kyllä sitäkään minkä väristä langasta tuli:

molemmat valkoista nallea

 UMPIharmaata!

Jos oikein tiiraa tarkasti ja pyörittelee vyyhtiä auringossa niin kenties siinä voi havaita häivähdyksen sini-vihreää, mutta hyvän mielikuvituksen se kyllä vaatii.

Harmaa on kaunista kelopuissa, saapassukissa ja hiuksissa, mutta voi olla, että nämä joutuvat uudelleenvärjäykseen...

Nyt on langat porisemassa suolaheinä-liemessä. En käyttänyt koko kasvia vaan pelkät siemenet(?). Keitos oli pitkän aikaa ihan mitättömän väristä, mutta parin tunnin keittelyn jälkeen siihen tuli ihana appelsiininen oranssi sävy. Alunan lisäämisen jälkeen väri muuttuu marjaisen punaiseksi!

Jo pelkkien liemien keittely on vaivan arvoista!

Tuleva väri näyttäisi vahvasti vaaleankeltaiselle, mutta saa nähdä muuttuuko se vielä.

Laitoin liemeen taas seiskaveikkaa lapasia varten ja mitä-lie-villalankaa yhteen kilpailutyöhön.

Sikäli mikäli ehdin siihen osallistua.

Kasvivärjätyt langat on siitä ihania, että ne sopii (lähes) aina yhteen:

Seuraavat ainekset on jo kerätty huomista varten: purppurahappomarjan lehtiä. Sormiin irtosi mehukasta tummanpunaista väriä, mutta todennäköistähän on että sekin muuttuu harmaaksi kuten tarhakäenkaali. Kokeiltava se on silti. Suorastaan pakko.

Pihlajaa ja leppiä olen myös silmäillyt oksasakset kädessä ja isohirvenjäkälää menen kaapimaan pian.Sienillä olisi myös mielenkiintoista kokeilla värjätä, mutta minulla on hassu mielikuva (Sokke!), että olen sitä nuorempana kokeillut ja tuloksena oli kummallinen, limainen velli ja sangen roskaisia lankoja ;)

Mamma A.

P.S. Tällä postauksella aloitan kirimään aikatauluani kiinni Vuosi väriterapiaa haasteessa.

Lankojen värjäyksellä toukokuun VIHREÄN ja heinäkuun KELTAISEN.