Kesä...

Mitäpäs Mamman kesä piti sisällään?

Ihan liikaa velvollisuuksia ja liian vähän vapaa-aikaa.

Mutta aina välillä jotain rentouttavaa ja sydäntä lämmittävää :)

Käsitöitä tuli tehtyä todella vähän. Kesän alussa neuloin näitä lähes varrettomia sukkia ja sitten iskikin ihan kunnon käsityöjumi eikä enää valmistunut melkein mitään. Muutama päivä sitten into palasi takaisin ja nyt on jo toinen ufo-projekti valmistumassa. Lokakuussa neulekerhokin palaa kesätauolta ja onpa taas mukava päästä turisemaan ja vaihtamaan ideoita!

Kesäkuussa vietettiin pojankoltiaisen rippijuhlia ja hänen toiveestaan tein lakka- ja karpalokakut:

  Koristeeksi käytin suklaan ohella villiyrttejä. 

Yrttejä on muutenkin tullut kasvateltua tänä kesänä ja ne onkin kasvaneet parhaiten. Puutarhaa on vaivannut ihan totaalinen vesipula, kun kastelukaivokin on ollut tyhjänä suurimman osan kesää.

Kuolemattomuuden yrtin vaikutusta olen testaillut kolesteroliin ja tulokset nään parin viikon päästä. Olen napsinyt yrttiä ihan tuoreeltaan ja myös teenä kokeilin. Maku muistuttaa uutta perunaa ja onkin vähän liian erikoinen minun makuuni. Voisi toimia jonkun vahvemman seassa...?

Kuivuri on nyt hurissut kaikki päivät sekä yrttejä että villiyrttejä sisuksissaan.

Keväällä ostin alennuksesta saksankirvelin siemeniä ja ropsautin niitä ihan reilusti kasvulaatikkoon. Tein kaksi huomiota: 1. Se on ERITTÄIN kasvuvoimainen yrtti ja 2. En pidä yhtään sen anismaisesta mausta/hajusta. Kerrankin kun joku kasvaa hyvin! Kuivattelen nyt sitä viherjauheeksi muiden kasvien sekaan... 

Hormankukkia innostuin kuivattamaan, kun en juuri silloin ehtinyt tehdä hormankukkamehua- tai hilloa. Niiden väri on niin ihana ja jos vaan ehdin niin teen jompaakumpaa tai molempia joululahjoiksi.

Veneilemään ei olla koko porukalla ehditty kuin pari kertaa. Onneksi on vielä syksyä jäljellä :)

 Minä olen ihan heikkona kivisiin rantoihin :D

Saalistakin ollaan saatu sekä vesiltä, että rannoilta käsin. 

Sienisyksyyn olen toistaiseksi ollut pettynyt. Ei ole löytynyt kuin pieniä määriä kanttarelleja. Voitatitkin oli niin madonsyömiä, että kelpasivat vain langanvärjäykseen. Herkkutateista, suppiksista, mustatorvisienistä ja haaparouskuista ei ole tietoakaan. Viimeksi eilen käytiin tarpomassa uusia alueita ja sammal rahisi jalan alla. Käsittämättömän kuiva kesä ja syksy ollut meilläpäin...

Toisaalta on ihanaa kun on ollut aurinkoista ja kuivaa eli täytyy muistaa nauttia syksystä siltä kannalta :)

 Värjäyskattila on porissut nyt pariin otteeseen.

Ensin kokeilin pietaryrttiä, mutta väri jäi liian vaaleksi kun kasvia oli niin vähän...

Laitoin osan langoista seuraavaan soppaan, jonka keitin voi-ja nummitateista. Keitos oli upean tummanruskeaa, mutta väristä tarttui vain aavistus. Eipä auta kun huuhtoa langat ja pistää uusi liemi tulille :)

Tulikin mieleen, että minut löytää myös Instagramista:

https://www.instagram.com/mammaankka/

Mamma A.

Sukkasillaan heinikossa

Instassa nämä sukat olikin jo keikkumassa, mutta laitampa nyt tännekin, kun molemmat parit on jo uusilla omistajillaan:)

Nämä vihreät neuloin ystävälle 40v lahjaksi:

Polvipituisia sukkia on siitä hankala neuloa lahjaksi, että pituus JA ympärysmitta pitäisi tällätä sopivaksi. Onneksi omalla esikoisellani on kummitätinsä kanssa samankokoiset jalat :D

Sovelsin ohjeen päästäni jonkun kuvan perusteella, minkä näin netissä.

Nämä alemmat sukat sovelsin myös, kun näin kuvan neulekilpailuissa hyvin sijoittuneista suo-henkisistä töppösistä. Yritin etsiä molempia kuvia netistä, mutta sinnehän ne olivat kadonneet sähköiseen mualimmaan. Tupsukat varsissa esittää tupasvilloja ja nämä meni synttärilahjaksi äitimuorille.

Tässä vaiheessa mukaan änkesikin meidän perheen ainoa linssilude eli Pulla 12v...

Rapsutuksia tänne ja heti!

Ihan tylsä tyyppi kun vaan kuvaa eikä silitä yhtään...

Asiasta kukkaruukkuun. Sain ilmaiseksi pari muovipussillista ikivanhoja siemeniä ja ropsuttelin viime kesänä kaikki kuivakukkien siemenet samaan ruukkuun. Kovin suurta ei itäminen ollut, mutta sain syksyllä kerätä neljä saflorin kukkaa, jotka pitäisi soveltua kasvivärjäykseen. Tuolla terälehtien määrällä ei vielä kovin monta grammaa värjäytyisi, mutta nyt sain tuoreita siemeniä, jotka aion taas tänä kesänä kylvää. Suoraan sanottuna järjetöntä touhua, kun helpompi olisi vain ostaa tuoreet siemenet tai samantien vaikka pussillinen kuivattua safloria. Toisaalta tuleepahan kokeiltua kaikenlaista ja hömelö kun olen niin en ikinä muista tilata mitään ajoissa.

Varmaan safloria olisi löytynyt myös Botaniasta, josta ostin testaukseen kiwanon ja kilpiangervon siemeniä. Kiwanot onkin jo pienellä taimella, mutta niiden kasvattamisesta en ole vielä onnistunut löytämään tarkempaa tietoa. Hyasinttipavut puolestaan kylvin pussin ohjeen mukaan ja myöhemminkin olisi ehtinyt. Nyt ne on melkein metrin mittaisia ja kiemurtavat joka paikkaan, köynnöksiä kun ovat :)


                                                     Mamma A.

P.S. Kirjablogini puolella on myös uusi postaus - tervetuloa :)

Kevään ensimmäinen puutarhakierros

Koska muutkin niin minäkin tahdoin tehdä ensimmäisen kierroksen puutarhassa. Se jäi aika lyhyeksi lenkiksi, koska lunta on polveen asti. Tässä kohti kukkii keväisin narsissit,krookukset ja tuomi.

Täällä(päin) on (keskeneräiset) kivikko-ja ruusutarha sekä taustalla niitty, jonne keväisin putkahtelee kartiohuhtasieniä...

 No se siitä puutarhakierroksesta, kun joka puolella näyttää ihan samalta. Talven pimeinä päivinä lumi valaisee kivasti, Joulun pitää olla valkea ja pilkkiminenkin on jees, mutta kyllä nyt alkaisi jo riittää. Kävelytietkin suli tältä mäeltä molempiin suuntiin, mutta juuri tällä kohdalla on 2km paksussa jäässä. Kiukuttelen ja poljen jalkaa hamaan toukokuuhun saakka.

Toissaviikolla olin Työnhaku-valmennuksessa, koska "valmistuin uuteen ammattiin ja siksi olisi hyvä opetella uusia työnhakumenetelmiä ja päivittää ansioluettelo ja työhakemus". Tai sitten koska "aktiivimalli". Eipä siinä mitään paitsi:

1. Olen jo käynyt 3 kurssia eri nimellä, mutta samalla sisällöllä.

2. Kulukorvaus 9€/pvä sisältää korvauksen matkoista ja ruokailusta. Niin paitsi jos pelkkä menomatka maksaa 10,70€...

Onneksi ystävä pääsi samaan koulutukseen ja pääsimme samalla kyydillä mennen tullen. Ja päivän päätteeksi kolusimme Kuopion lankakaupat ja muutamat muutkin :D

Hirvittää miten paljon työnhaku on muuttunut jopa siitä, kun itse joskus nuoruudessa hain töitä postittamalla paperisen hakemuksen ja cv:n. Puhumattakaan kun äitini haki töitä lampsimalla suoraan työpaikalle ja esittämällä asiansa suullisesti. Ukkokulta 42v ei ole edes koskaan tehnyt työhakemusta tai ansioluetteloa ja on sentään esimiesasemassa metallialalla. Eipä hänellä ole alan koulutustakaan.

Minä kirjoittelen blogeja ja olen Instassa ja Facebookissa, mutta eihän se ole kuin pintaraapaisu. Siellä pitää verkostoitua ja jäädä ihmisten mieleen kertomalla oman alan julkaisuissa ja keskusteluissa mielipiteitä ja änkeämällä yhdistysten ja liittojen ryhmiin mukaan. Ja oma kuva on tärkeää lisätä paitsi hakemuksiin niin myös kaikkiin some-profiileihin.

Pitää kirjautua Työmarkkinatorille, LinkedIn-palveluun ja mielellään myös henkilöstövuokraukseen. Ei se mitään jos palvelu on englanniksi tai jos se on pahasti kesken oleva prototyyppi, sekaan vaan ja tietysti naaman kanssa. Yhdessä palvelussa ohjelma ehdotti jokaisen kolmen tutkintoni sekä työkokemusteni kohdalla keskeiseksi työtehtäväksi "sikarinlehtien sitomista". Olisinkohan löytänyt heti unelmatyöpaikkani, jos olisin valinnut sen?

Eli kun puutarhapuoli on vielä jäässä ja työnhaku etenee omalla painollaan...ja aloitin vähän lisää opintoja...niin täytynee taas tokistautua käsityörintamalla, kun vihdoin 4 viikon yskäkin alkaa helpottaa. Tuo beige-lila wannabe Oslo-hattu on neulottu hyvin marinoituneesta Debbie Blissin baby cashmerino-langasta ja onhan se ihan unelman pehmoinen! Lankakauppa kierroksella tuli hypisteltyä ja vertailtua merinolankoja ja kyllä Novitan Babymerino jäi häntäpäähän. Nyt kun sukuun on tulossa pitkästä aikaa vauveli niin täytyypäs käydä valkkaamassa Napista ja Nauhasta pehmein lanka ja neuloa hattu,tumput ja töppöset :)

Monenlaisia hyväntekeväisyys-neulekeräyksiä on ollut menossa ja tällä kertaa neuloin kodittomille. Kuvassa olevat sukat menee Yökiitäjä-toimintaan ja pipot oman kotikaupungin kodittomille. Näihin keräyksiin on tarkoitus vielä neuloa lisääkin, todennäköisesti syksyllä. 

Samalla haastan mukaan kaikki lukijani! 

Jos et itse neulo/virkkaa niin osta vaikka lankakerä tutullesi, joka neuloo sen sukiksi/pipoksi/lapasiksi. Ja tästä on toisaalta kiva aloittaa vaikka uusi harrastus ja haastaa itsensä opettelemaan uusi taito :) Kohteita hyväntekeväisyydelle löytyy tosi paljon ja itsekin voi tiedustella mikä taho vaikka omassa kaupungissa tarvitsisi lämpöisiä neuleita. Seuraavaksi aion neuloa meidän seurakunnan neulekerhon keräykseen sukkia nuorille ja lapsille turvakotiin.

Neulomisiin!

Mamma A.

Lankojen kasvivärjäys

Voi turkanen mihin minä nyt sotkeennuin...

LANKOJEN KASVIVÄRJYKSEEN!

On meinaan aika koukuttavaa puuhaa.

Että kiitti vaan Marjatta ;D

No joo äsken kyllä puhuin soopaa.

"Aika koukuttava" on melkoisen lievä ilmaisu jos tytärtä linkalta hakiessa pitää hamuta piiskuja ja pietaryrttejä muovipusseihin :D

Ensimmäisen kokeilun tein nokkosella ja lupiinilla. Nokkosia keittelin kokeeksi kanoille, mutta eivät moista pöperöä noteeranneet ollenkaan. Nokkosvesi näytti kuitenkin laimelta ja lisäsin soppaan lupiininlehtiä. Tuli mukavan vihreää:

Tummepi luonnonvalkeaa seiskaveikkaa ja vaaleampi mitä-lie-villalankaa

 Tässä vaiheessa olin tietysti koukahtanut ja keksinyt puutarhasta jo sen seitsämän sorttia kasveja millä on PAKKO päästä kokeilemaan...

Soppa nro 2 koostui porkkanan naateista ja piiskuista, koska tavoittelin keltaista.

Lopputulos oli vihreä. Tosin eri värinen kuin eka satsi.

Sinänsä ei harmita, koska lempivärini on vihreä :)

Tässä vaaleampi seiskaveikkaa ja tummempi mitä-lie-villalankaa

Kaikki langat puretin alunalla ja siinä taidan ainakin toistaiseksi pysytellä. Saa vähän tuntumaa tähän hulluu...tekniikkaan.

Kolmas satsi oli pelkästään koivunlehtiä, joista myöskin piti tulla keltaista jonkun nettisivun mukaan.

Ehkä tässä jo ollaan keltaisen suuntaan menossa, mutta vähän sinapilta vielä vaikuttaa.

Hyvä väri silti.

Sinistä on tosi hankalaa ellei jopa mahdotonta saada  

oman pihan kasveista (pari poikkeusta kaiketi on).

Luin, että tarhakäenkaalista pitäisi hyvällä tuurilla ja alumiinikattilalla saada vaaleansinistä ja koska pihassamme rehottaa...eikun rehotti sitä iso puska niin pakkohan se oli kokeilla.

Käenkaali oli silputtuna hurmaavan väristä ja liemestä tuli oikein intensiivisen purppuraa:

Paljoa en tältä sopalta odottanut, mutta en kyllä sitäkään minkä väristä langasta tuli:

molemmat valkoista nallea

 UMPIharmaata!

Jos oikein tiiraa tarkasti ja pyörittelee vyyhtiä auringossa niin kenties siinä voi havaita häivähdyksen sini-vihreää, mutta hyvän mielikuvituksen se kyllä vaatii.

Harmaa on kaunista kelopuissa, saapassukissa ja hiuksissa, mutta voi olla, että nämä joutuvat uudelleenvärjäykseen...

Nyt on langat porisemassa suolaheinä-liemessä. En käyttänyt koko kasvia vaan pelkät siemenet(?). Keitos oli pitkän aikaa ihan mitättömän väristä, mutta parin tunnin keittelyn jälkeen siihen tuli ihana appelsiininen oranssi sävy. Alunan lisäämisen jälkeen väri muuttuu marjaisen punaiseksi!

Jo pelkkien liemien keittely on vaivan arvoista!

Tuleva väri näyttäisi vahvasti vaaleankeltaiselle, mutta saa nähdä muuttuuko se vielä.

Laitoin liemeen taas seiskaveikkaa lapasia varten ja mitä-lie-villalankaa yhteen kilpailutyöhön.

Sikäli mikäli ehdin siihen osallistua.

Kasvivärjätyt langat on siitä ihania, että ne sopii (lähes) aina yhteen:

Seuraavat ainekset on jo kerätty huomista varten: purppurahappomarjan lehtiä. Sormiin irtosi mehukasta tummanpunaista väriä, mutta todennäköistähän on että sekin muuttuu harmaaksi kuten tarhakäenkaali. Kokeiltava se on silti. Suorastaan pakko.

Pihlajaa ja leppiä olen myös silmäillyt oksasakset kädessä ja isohirvenjäkälää menen kaapimaan pian.Sienillä olisi myös mielenkiintoista kokeilla värjätä, mutta minulla on hassu mielikuva (Sokke!), että olen sitä nuorempana kokeillut ja tuloksena oli kummallinen, limainen velli ja sangen roskaisia lankoja ;)

Mamma A.

P.S. Tällä postauksella aloitan kirimään aikatauluani kiinni Vuosi väriterapiaa haasteessa.

Lankojen värjäyksellä toukokuun VIHREÄN ja heinäkuun KELTAISEN.

Tylsähkö alkukesä sienipiristyksellä

Nyt on käsityöinspiraatio lähtenyt lomille. En saa aikaiseksi mitään. Paitsi odotellessa keräilen uusia ideoita entisten lisäksi ;)

Toukokuussa oli pari isompaa hommaa Kauneimmat Askartelut-lehteen ja sen jälkeen niin turkasen paljon töitä pihalla, että alkoi jo tympimään. Sen kun saa yhden kukkapenkin perattua puhtaaksi niin toinen rehottaa täynnä maahumalaa ja rikkaruohoja. Viime kesänä revin maahumalaa amppeleihin antamaan riippuvaa muotoa,nyt amppelit on vielä suht ruippanoita. Kun laittaa pihaa pienellä rahalla niin kukkaloistoakin saa odotella rauhassa heinä-elokuulle asti. 

Toukokuun lopulla sain soiton kirjastolta ja sieltä ksyivät olisiko minulla kiinnostusta laittaa vitriiniin pieni näyttely peruuntuneen tilalle. Lupauduin,vaikkakin epäröin, koska en ole ennen laittanut näyttelyä. Aika nopeasti kuitenkin hahmottelin suunnitelman vanhoista esineistä ja käsitöistä. Lopputulokseen olen tyytyväinen vaikka muutama juttu muuttuikin matkan varrella....

Pihatyöt tosiaan alkoi jo nyppiä, mutta jospa ne palkitsisi jossain vaiheessa. Nurmikkoa meillä on ihan liikaa ja olenkin yrittänyt keksiä keinoja sen korvaamiseksi. Teimme muutaman kasvulavan ja niiden ympäryksen päällystin suosiolla katteella. Samaa suunnittelen kaikkien koristepuiden ja marjapuskien ympärille. Harmi vaan kun en ole löytänyt kohtuuhintaista, tarpeeksi jykevää, käytettyä oksasilppuria.Semmoista joka silputtaisi n.4cm oksaa. 

Koska kukkapenkit on luonto vallannut niin kukat on pääasiassa purkeissa ja purnukoissa.

Muutama vuosi sitten juntattiin oven pieleen vanha postilaatikko ja tänä vuonna istutin siihen huovinkukan ja lankaköynnöksen. Jos viralliseen lootaan tulee mainoksia ja muuta ärsttävää, tämä ilahduttaa. Viime kesänä poltin tuossa laidassa citronella-kynttilää niin ei itikat parveilleet niin paljon oviverhon takana.

Niitä harvoja kasveja, jotka ovat jo kukintavaiheessa:

 Ihana petunia Night Sky <3

Meillä on takapihalla ihana, vanha, rempsahtanut tuomi, jossa oksat roikkuvat osittain maassa. Tänä vuonna sen kukinta oli 3 viikkoa myöhässä, mutta joka vuosi pienen hetken se on kuin huntu suoraan keittiön ikkunan takana.

Olen varmaan aina ollut kiinnostunut puista ja jo vuosia puulajipuistoista. Ehkäpä pitäisi suosiolla keskittyä perennoiden sijaan kukkiviin puihin, on ne niin upeita ja näkyvät kasvavan hyvin täällä hiekkakasan laella.

Ja vähänkö on huippua päästä keväälläkin sienimetsään. Tai siis aukolle...

Omalta pellonpientareelta löytyi tänä keväänä ihan uusi tuttavuus huhtasieni:

Esin piti suorittaa tutkimusta ja tiedustelusoitto ja tunnistus varmistui :)

Aika erikoisen näköisiä ja varsinkin tuntuisia kurppanoita :)

Jos joku törmää minun kadonneeseen inspikseen niin saa retuuttaa sen niskasta tulemaan tänne päin,

Olisi sille tarvetta...

Mamma A,

Värejä puutarhassa

Vähäsen alkaa jo käsityöjumi helpottaa ja yhden pipon sain neulottua.

Nyt kuitenkin kierros puutarhassa...

Nams mums :P

Mamma A.