Viimeiset 14kk mennyt niin tiukasti opiskelun parissa, ettei ole kunnolla ehtinyt tännekään blogin puolelle ajatuksia uhraamaan. Ängettiin opettajan kanssa kahden vuoden kurssit yhteen vuoteen ja vielä loppusuoralla piti lukea pari kurssia lisää. Nyt on opinnot ihan hilkkua vaille paketissa ja kaikki sormet ja varpaat on ristissä, että viimeiset näytöt menisi kunnialla läpi ja valmistuisin merkonomiksi tammikuun lopussa.
Opiskeluja varten hain nyt jo toiseen otteeseen yli 60 yrityksestä harjoittelupaikkaa, koska näytöt pitää suorittaa jossain yrityksessä. Ensimmäiset 3 näyttöä suoritin naapurikylän palvelukeskuksessa, joka paljastui aivan ihanaksi harjoittelupaikaksi. Viimeisen näytön piti olla palkanlaskennasta, johon olin jo käynyt teoriatkin, mutta eipä vaan kukaan ottanut hommiin. Yhdestä paikasta jopa lasketeltiin sähköpostitse semmoista luikuria, että puhuivat itsensä pussiin. Jotenkin arvostaisi enemmän sitä, että sanotaan suoraan jos ei ole resursseja tai kiinnostusta ottaa.
Palkanlaskennan kanssa tuli tenkkapoo ja jouduin lukemaan lisää teoriaa ja vaihtamaan näytöt Visuaaliseen myyntiin ja Laskutukseen. Tein tosin laskutusta jo 3,5kk palvelukeskuksella, mutta se ei riittänyt näyttöihin. Yhden päivän harjoittelu sen sijaan riitti. Aika ristiriitaista. Siinä syy miksi "hieman" jännittää mitä näyttökeskustelussa pamahtaa ilmoille. Meneekö läpi vaiko eikö...
Joulun alla pidettiin Marjatan kanssa perinteiset myyjäiset, johon en hirvästi ehtinyt tehdä uusia käsitöitä. Jotain koristeita ja sukkia kuitenkin. Aina ennen myyjäisiä sitä miettii, että mitähän tolkkua koko hommassa on. Kun ynnää menot ja tulot yhteen niin ei mitään. Mutta myyjäisten jälkeen on ihan eri mieltä. Se on meikämamman harvinaista omaa aikaa ja lisäksi yhteistä aikaa kaverin kanssa. Neulotaan ja höpistään joutavia. Myös asiakkaiden kanssa on ihan huippua turista ja kuulee monenlaisia elämäntarinoita. Vanhempi väestö oli iloisia, kun pääsivät omalla kylällä joulupuotiin ja eräskin rouva sai puhua mieltä painaneesta asiasta. Nimenomaan tämä on se miksi me pidetään myyjäisiä :)
Tottahan toki sekaan mahtuu aina myös pari mielensäpahoittajaa. Eräs rouva ei uskonut löytävänsä miehelleen koon 47 sukkia. Löytyihän ne (toiset oikealta) Sitten ne olikin vain juuri ja juuri oikean väriset eli luonnon väriset. Muut eivät tulleet kysymykseenkään. Olen nähnyt hänen miehensä yllä kauluspaitoja aina vaaleanpunaisesta kirjavaan asti. Mutta ehkäpä sukkien kanssa on eri asia. Sitten hän alkoi väittää, että sukat on eri paria ja toisessa on varressa monta senttiä enemmän kuin toisessa. Laskin kerrokset kahdesti ja sama määrä tuli molemmilla kerroilla molempiin sukkiin. Viimeinen ahdistuksen aihe oli hinta josta hän tuumasi "HUH HUH!". Laskin myöhemmin paljonko on tuntipalkka, kun tekee koon 47 sukat: reilusti alle 1€ !
Kuulin vuosia sitten eräältä paikalliselta käsityöyrittäjältä, että aloitellessa toimintaansa eräs oman kyläläinen oli tiuskaissut hänelle halveksien, että "kohta sitä mersuilla ajellaan, kun rikastutaan".
Juu ei pääse tässä hommassa rikastumaan ei :´D
Nooh, onneksi näitä kiukuttelijoita on harvassa ja jokainenhan saa tehdä sukat itse tai ostaa muualta :)
Tänä vuonna osallistun lankalaihikseen facebookin puolella ja kun laskeskelin varastojani niin syytä kyllä onkin. En jaksanut edes alkaa mittailemaan kokonaisuutta kiloissa vaan laskin ne litroissa, kun langat on 32litran muovilaatikoissa. En ottanut sen tarkempaa tavoitetta kuin, että vuoden lopussa tulos olisi miinusmerkkinen. Ja jos saisi mahdollisimman monta synttäri- ja joululahjaa pakerrettua itse sekä lämpöistä hyväntekeväisyys projekteihin.
Sen projektin lisäksi jatkuu vuoden tauolla ollut työnhaku aktiivimalleineen. Oman uuden alan työpaikkoja avautuu meilläpäin silloin tällöin, mutta aika kovat vaatimukset on (korkea)koulutuksen ja työkokemuksen suhteen. Tutut merkonomit ovat kertoneet, että motivaatio on välillä hieman hukassa, kun yhtä sihteerin paikkaa hakee 200 muutakin. Vaan eipä auta nurista, kun aikoinaan itse teki päätöksen hankkia muksuja nuorena ja olla pienten lasten kanssa kotona. Sitä työkokemusta kun ei pitkälle arvosteta työmarkkinoilla. Nauratti ja itketti yhtä aikaa, kun hain koulutukseen tarvittavia harjoittelupaikkoja yhteensä yli 150 yrityksestä. Jos yrittäjälle ilmaiseen harjoitteluun on lähes mahdotonta päästä niin millä keinoin löydän aktiivimallin vaativan palkallisen työpaikan...?
Stressi äityi jo ennen joulua semmoisiin mittoihin, että hurautin ajatuksissani autolla ojaan ja sytytin steariinikattilan tuleen. Kummassakaan tapauksessa ei käynyt pahasti, mutta säikäytti sen verran, että piti pitää huilipäivä ja tyhjennellä ylikierroksilla käyviä ajatuksia. Stressiä aiheutti myös 4 viikon flunssa ja tottahan toki se joulun seutuun iski uudelleen (eikö ota loppuakseen). Siinäpä kinkkua sulatellessa ja nenää niistäessä ehti mietiskellä kaikenlaista ja päätin selkeyttää myös tätä blogiani.
Tähän astihan olen sotkenut blogisoppaan (lähes) kaikki mielenkiinnon aiheeni ja nyt perustin lukemisharrastukselleni ihan oman blogin:
Pari kirja-arvostelua sieltä jo löytyy ja käykää ihmeessä kurkkaamassa kiinnostaisiko sen sortin höpötykset :)
Kirjoja luen aika pitkälti laidasta laitaan, mutta eniten tykkään rikosjännäreistä. Suosituksia ja ideoita otan vastaan mielelläni :)
Perustin myös retkeily ja matkailu-aiheisen blogin
Mamma A retkeilee ja reissaa, johon en vielä ole ehtinyt kirjoitella, muutta (lähi)tulevaisuudessa juttua tulee ainakin viime kesän Lapin ja Norjan matkasta. Pääasiassa reissaan perheen kanssa Suomessa ja etenkin Savon seudulla. Etsin jatkuvasti edullisia tai ilmaisia nähtävyyksiä ja tapahtumia ja toivon lukijoiden saavat vinkkejä vähän tuntemattomammista (onko se sana?) kohteista.
Tulipas juttua kerrakseen. Toivottavasti kukaan ei nukahtanut ja kopsauttanut otsaansa näppikseen tai pöydänkanteen ;)
Mamma A.
