Ihanakamala Patsaspuisto

Yhdysvaltalainen matkailulehti oli valinnut Veijo Rönkkösen patsaspuiston Parikkalassa yhdeksi maailman pelottavimmaksi nähtävyydeksi.

Eikun sinne siis.

Puistoon pujahdettiin hämyisän metsän läpi ja tunnelma oli vähintäänkin mystinen. Taisin ihastua paikkaan jo siinä vaiheessa:)

Ensimmäisenä vastaan tuli joogaava porukka. Notkeita heppuleita.

Koska olen suuri kelopuiden fani, jäin ihastelemaan tätäkin käppyräistä betonipuuta...

Kunnes huomasin sen olevan pieksupetäjä...joku reppana sai vitsasta.

Ja kasteli pöksynsä...

Lähistöllä oli työn touhussa myös pari nakua pyykkimuijaa...

Ja nyt huomasin miksi patsaat on niin kammottavia. Ei niinkään outojen silmien takia vaan suiden, joissa on vanhoja tekohampaita!

Silmät on tehty ovelasti. Ne näyttävät seuraavan sinua koko matkan, kun kävelet ohi...

Siirrytäämpäs välillä betonikukkasiin, joita oli siellätäällä.

Nämä olisi kivoja omassakin pihassa.

 Koko paikka koostui poluista ja jännittävistä sopukoista ja koko ajan teki mieli kurkistaa seuraavan mutkan ja puun taakse mitä sieltä löytyisikään.

Tämmöinen on miun maun mukainen puutarha.

Omasta pihasta tosin jättäisin patsaat pois, lukuunottamatta betonikukkia...

Näillä patsailla oli kirjaimellisesti sylin täydeltä kukkia.

Helman osalta muistuttaa meidän Pörriäistä, kun männäviikolla löysimme sattumalta kanttarelliapajan (Pienimmäisen sanoin) ja ei tietenkään ollut sankkoa mukana:)

Kävikö Meduusa kivettämässä Disneyn prinsessan?

Kaikki patsaat eivät suinkaan olleet pelottavia.

Hiukset oli monissa patsaissa kauniita ja patsaissa oli erilaisia upotuksia, kuten tässä kaulakoru.

Parilla patsaalla huomasimme avonaisen käsilaukun, jonne oli upotettu erilaisia tavaroita.

Kuten tekohampaita...

Tämä nunna muisti kyllä pitää vahtia tarkkaavaisilla silmillään.

Jokainen ohikulkija tuli varmasti syynättyä...

Tämä osa puistosta oli kuin satumainen keijumetsä eikä ollenkaan karmiva.

Olikohan tämä herkullinen syöntisieni vai tappavan myrkyllinen?

Ei tätä ainakaan orava kanna oksanhaaraan:)

Pensaan alla oli vihertyneen peikon pää...

Jos en olisi huomannut niin varmasti olisi vierinyt ja yrittänyt purra varpaastani ;)!

Jonkinsortin saunajoogaa?

Hahmojen lisäksi myös polut oli kekseliäästi tehty ja ihanasti sammaloituneet.

 Näillä oli mennyt sukset ristiin ja ja mököttivät mokomat.

Tuijotus oli lievästi sanottuna häiritsevä...

Tämä mökötti yksinään puskassa...

Toiset patsaat taas olivat hyvin kauniita ja taianomaisia.

Koko puisto oli varsin taidokas yhdistelmä puistoa, puutarhaa ja taidetta.

Eläinhahmoista tykkäsi myös mukulat:

 

 

Patsaita on puistossa valtavasti: lähes 500.

Pelkkiä joogailijoita on 200!

Patsaspuistoon on vapaapääsy.

Kulujen kattamiseksi ja puiston ylläpitämiseksi kuitenkin toivotaan vapaaehtoista pääsymaksua.

 Osa puiston patsaista edustaa eri kansallisuuksia...

Ja mukana on myös Kalevalan Väinämöinen

Tällä herralla on ontto olo...

Lakisääteisellä...

Jos tuo vasemman puoleinen on vetänyt pään täyteen ja kärsii nyt kanuunasta niin viereisellä kaverilla taitaa olla edessä liskojen yö...

Ja sitten se puiston puistattavin patsas.

Joka näyttää melko säyseälle kuvassa auringonpaisteessa.

Hämärässä en TAATUSTI menisi puistoon.

Sen verran vellihousu olen.

Loppukevennykseksi vielä muutama leppoisa kuva:

Brasilialainen vahaus on out, turkoosia sen olla pitää!

Mikä ihmeen astangajooga?

Pyh!

Nakumaxmakkara-voimistelu on uusi hitti!

Puhumattakaan omasta kansallislajistamme Perseet olalle- pilateksesta!

 

Mamma A.