I believe...

Uskon ufoihin (unfinished object), mutta toisinaan en niiden valmiiksi saamiseen.

Tämä kuitenkin valmistui likkojen huoneeseen kuoppaisesta taipaleesta huolimatta:

Ensin halusin tehdä keltaisen tähtimaton.

Keltainen kude loppui kesken.

Purin mattoa.

Aloin lisäämään beigeä ja raikastukseksi valkoista.

Beige loppui kesken.

Menin ostamaan lisää beigeä.

tai vaihtoehtoisesti keltaista.

Molemmat oli loppu.Ostin turkoosia.

Purin beigeä.

Yhteensä päästä keksitty malli alkoi kupruilla 14 kertaa.

Joka kerta jouduin purkamaan.

Lopulta en jaksanut enää purkaa joten päätin, että pieni kupruilu on kaunista.

Naisväki tässä talossa on jokatapauksessa niin tasajalkaa hyppivää sorttia, että kyllä ne kuprut tasoittuu.

Olisin halunnut reunaan piparkakkureunan, mutta kaikki kuteet loppui.

Ja rapauvirkkaus näytti ihan jaskalle.

Kiinteät silmukat sai riittää.

Nyt se on valmis ja olen siitä niiiiin onnellinen!

En virkkaa enää koskaan mattoa paksusta trikookuteesta.

Paitsi, että virkkaan.

Nyssäköissä odottaa muutama kilo havunvihreää kudetta.

Yrh...

Mamma A.