Tuli taas pikkuruinen tahaton tauko bloggaukseen, kun kameran siirtopiuha katosi...
Kaupasta bongasin törkeän ihanan-kamalan sinapinkeltaisen seiskaveikan ja mikäs sen kanssa sopisi paremmin kuin pask...keskiruskea. Kas kummaa, juuri tätä ihanaa ruskeaa ei ollut saatavilla, mutta kotoa löytyi pieni nyttönen. Itselle ei ole jäänyt 70-luvun värimaailmasta traumoja, koska olen syntynyt vasta myöhemmin ;D
Koska väriyhdistelmä on niin arveluttava ja mielipiteitä jakava, tein sukat suosiolla itselleni.
Pehmokalan kokeilin ommella pitkän pohdintatyön ja kaavailun jälkeen.
Ekaan versioon käytin tilkkukankaita ja koska sen halusi Pienimmäinen niin vaaleanpunaista ja blingiähän sen olla piti.Ompelin eviin kultarihmaa ja osassa kankaitakin on kimalletta- kuvassa näkyy huonosti. Kalan nimeksi ei tullut Wanda vaan Ruusu ja se nukkuu yöt Pienimmäisen tintturan viekussa :)
Mitä tehdään meidän huushollissa kun on kaksi rämää ompelukonetta?
Tehdään niistä kolmas!
Nyt minulla on Eva-Singer, joka toimii moitteettomasti.
:)
Mamma A.
Niin symppiksiä. <3
VastaaPoistaKiitos:)
PoistaMielenkiintoinen koneitten yhdistelmä ja huippua että toimii :)
VastaaPoistaToimii minkä toimii;D
PoistaSukathan on aivan mielettömän ihanan väriset <3 Mulle ainakin kelpaisi :)
VastaaPoistaKiitos:)
PoistaHienot sukat ja ihan supersuloinen kala!
VastaaPoistaKiitti:)
PoistaHienot on sukat ja kala myös :) Olen kiinnittänyt huomiota, että tuo sinapinkeltainen on noussut jonkinlaiseksi hittiväriksi. Tai ainakin sitä näkee nykyisin paljon.
VastaaPoistaTotta!Ja aikalailla jakaa käsityökansan kahtia tuo väri:D
PoistaÄläs nyt, sukathan ovat ihan nätit! Tuo kala onkin varsin mielenkiintoinen ja oikein soma.
VastaaPoistaKiitos;)
Poista