Kuopion korttelimuseossa

Edellisessä postauksessa kerroinkin Kuopion Taiteiden yöstä, jolloin oli ilmainen sisäänpääsy myös Korttelimuseoon. Saatiin Jätkänpätkäkin vihdoin ulos luonnontieteellisestä, kun kerrottiin että korttelumuseon pihalla on miekkailunäytös.Lisää killinkejä parkkimittariin ja kohti seuraavaa korttelia.Tai siis sitä seuraavaa...ja sitä seuraavaa. Ei ihan lapsuudesta muistunut mieleen missä se museo olikaan. 

Miekkailunäytös suoritettiin museon viihtyisällä pihamaalla aidatulla alueella.

Sana "näytös" antoi olettaa, että esityksessä olisi nähty enemmän itse miekkailua, jonka vähäisyys laski lasten kiinnostusta pysyä paikoillaan. Toki huumoripitoinen opastus lajiin oli hauska ja sisälsi mm. elokuvakohtausten "epätodellisia" miekkailutilanteita. Kuvia itse miekkailusta ilman ulkopuolisia en saanut, joten olokeepa hyvät: tyhjä pihamaa :D

Museossa olin tosiaan käynyt viimeksi joskus ala-asteella ja sama päti Ukkoonkin. Muksut sen sijaan kävivät muutama vuosi sitten Korttelimuseon Joulussa ja tykkäsivät tosi paljon. Varsinkin apteekin salmiakista ja rintasokerista. Tunnustan samantien, että ne minäkin muistan parhaiten viimekäynniltäni.

Minä jaksaisin tuijotella ja ihastella vanhoja esineitä ikuisuuden ja lapset tuli jo muutaman sanomaan, että voisitko äiti jo tulla eteenpäin. Parin ekan sanomisen jälkeen kysymyksen sisältö muuttui vähemmän hienovaraiseksi :D

Korttelimuseossa on monta rakennusta, joihin on rakennettu erilaisia asuntoja ja tiloja kuten kutojan tupa ja suutarin koti...

Pihalla oli hauskasti vaatteita kuivumassa.

Veikkaan, että tänä kesänä ne ei ole vielä kuiviksi kerenneetkään.

Marttojen näyttelystä löysin kivan käsityön.

Kun luonnontieteellisessä minun lemppareita ovat kahvikauppa ja savutupa niin täällä ehdottomasti apteekki. Jo pienenä minua kiinnosti kaikki nuo ihanat purkit ja purnukat,vaa´at ja labravermeet.

Nämä vanhat läkepurkit on ihan hillittömiä :D

Yhdessä rakennuksessa toimii Kierrätystaide työpaja Matti Mattssonin johdolla.

Olen jo useampaan kertaan halunnut käydä hänen pajallaan/myymälässään ja kun en ehtinyt entiseen osoitteeseen niin ehdimpäs tänne.

Mattssonin monipuolinen materiaalien käyttö ja humoristinen ote on mielenkiintoista ja pajahan oli ihan minun unelmien työhuone. Olisipa kiva jos joskus onnistuisi olemaan yhtä rento ja itsekritiikitön ideoidessaan. Minulla ainakin on pahana tapana lytätä omat ideat jo ennenkuin olen niitä kokeillutkaan.

Tämän jälkeen kävimme VB-valokuvakeskuksessa  katselemassa upean 50 Greatest Photographs of 

National Geographic- näyttelyn. Tuomiokirkossakin yritettiin piipahtaa, mutta siellä oli juuri alkanut konsertti. Eipä silti, meinasi alkaa 6v Pienimmäiselläkin, kun hitsasi vähän kiinni valokuvanäyttelyssä. Onneksi hän löysi näyttelyn putiikista sulkakynän, joka rauhoitti tilannetta. Tosin sitten piti katsella toisella silmällä teoksia ja toisella penskaa, ettei sinne tänne alkanut ilmaantua luolamaalauksia ;)

Tästäpä jatkoimmekin Varkauteen.

Mamma A.