Tylsähkö alkukesä sienipiristyksellä

Nyt on käsityöinspiraatio lähtenyt lomille. En saa aikaiseksi mitään. Paitsi odotellessa keräilen uusia ideoita entisten lisäksi ;)

Toukokuussa oli pari isompaa hommaa Kauneimmat Askartelut-lehteen ja sen jälkeen niin turkasen paljon töitä pihalla, että alkoi jo tympimään. Sen kun saa yhden kukkapenkin perattua puhtaaksi niin toinen rehottaa täynnä maahumalaa ja rikkaruohoja. Viime kesänä revin maahumalaa amppeleihin antamaan riippuvaa muotoa,nyt amppelit on vielä suht ruippanoita. Kun laittaa pihaa pienellä rahalla niin kukkaloistoakin saa odotella rauhassa heinä-elokuulle asti. 

Toukokuun lopulla sain soiton kirjastolta ja sieltä ksyivät olisiko minulla kiinnostusta laittaa vitriiniin pieni näyttely peruuntuneen tilalle. Lupauduin,vaikkakin epäröin, koska en ole ennen laittanut näyttelyä. Aika nopeasti kuitenkin hahmottelin suunnitelman vanhoista esineistä ja käsitöistä. Lopputulokseen olen tyytyväinen vaikka muutama juttu muuttuikin matkan varrella....

Pihatyöt tosiaan alkoi jo nyppiä, mutta jospa ne palkitsisi jossain vaiheessa. Nurmikkoa meillä on ihan liikaa ja olenkin yrittänyt keksiä keinoja sen korvaamiseksi. Teimme muutaman kasvulavan ja niiden ympäryksen päällystin suosiolla katteella. Samaa suunnittelen kaikkien koristepuiden ja marjapuskien ympärille. Harmi vaan kun en ole löytänyt kohtuuhintaista, tarpeeksi jykevää, käytettyä oksasilppuria.Semmoista joka silputtaisi n.4cm oksaa. 

Koska kukkapenkit on luonto vallannut niin kukat on pääasiassa purkeissa ja purnukoissa.

Muutama vuosi sitten juntattiin oven pieleen vanha postilaatikko ja tänä vuonna istutin siihen huovinkukan ja lankaköynnöksen. Jos viralliseen lootaan tulee mainoksia ja muuta ärsttävää, tämä ilahduttaa. Viime kesänä poltin tuossa laidassa citronella-kynttilää niin ei itikat parveilleet niin paljon oviverhon takana.

Niitä harvoja kasveja, jotka ovat jo kukintavaiheessa:

 Ihana petunia Night Sky <3

Meillä on takapihalla ihana, vanha, rempsahtanut tuomi, jossa oksat roikkuvat osittain maassa. Tänä vuonna sen kukinta oli 3 viikkoa myöhässä, mutta joka vuosi pienen hetken se on kuin huntu suoraan keittiön ikkunan takana.

Olen varmaan aina ollut kiinnostunut puista ja jo vuosia puulajipuistoista. Ehkäpä pitäisi suosiolla keskittyä perennoiden sijaan kukkiviin puihin, on ne niin upeita ja näkyvät kasvavan hyvin täällä hiekkakasan laella.

Ja vähänkö on huippua päästä keväälläkin sienimetsään. Tai siis aukolle...

Omalta pellonpientareelta löytyi tänä keväänä ihan uusi tuttavuus huhtasieni:

Esin piti suorittaa tutkimusta ja tiedustelusoitto ja tunnistus varmistui :)

Aika erikoisen näköisiä ja varsinkin tuntuisia kurppanoita :)

Jos joku törmää minun kadonneeseen inspikseen niin saa retuuttaa sen niskasta tulemaan tänne päin,

Olisi sille tarvetta...

Mamma A,