Kotikutoinen kanavaristeily

Kävimme tänäkin kesänä vakkarimökillä Suonenjoki-Rautalampi suunnalla ja saimme naapurimökin asukkaalta mainion vinkin läheisten kanavien läpi kulkevasta reitistä. Pöräytimme matkaan ja alkumatkan jälkeen Pienimmäinenkin alkoi tottua menoon eikä enää ripustautunut minuun kynsin ja hampain ;)

Kun aloimme pikkuhiljaa lähestyä Konnevettä niin pystyi jo jotain kuvaamaan, kun ei tarvinnut pelätä että vauhdissa lentää kamera jorpakkoon. Rannoilla kasvoi valtavasti keltakurjenmiekkaa ja osmankäämiä, mutta matalien rantojen takia en päässyt niitä tutkimaan ja kuvaamaan tarkemmin.

Potentiaaliset ahvenpaikat osuu aina silmään...

Kerkonkoskella ollaan käyty useasti maitse, mutta kerta oli ensimmäinen vesitse.

Kanavasulkuja ei ollutkaan ennen tullut käytettyä ja tässä vaiheessa vähän alkoi jänskättää että miten toimitaan.

Onneksi opastaulu oli ihan selkeä

Eka sulku meni ihmetellessä...

 Seuraavaksi Kiesimän kanava...

Odotellessa jouti katselemaan sopivaa makkaranpaistopaikkaa paluumatkalle. Toisella puolella oli laavu, mutta se oli mennen tullen porukkaa pullollaan ja tälle toiselle puolelle ei päässyt rantautumaan kivikon takia.

Tämän sulun ympäristöstä tykkäsimme. Nurmikot oli ajettu ja paikat tosi siistinä ja rannoillakin olisi ollut hauska käydä tutkiskelemassa.

Sulussa oli hauska tiirailla toiselle puolelle, kun vedenpinta oli huikean paljon alempana.

Veden laskeminen sulussa sen sijaan sieppasi mahanpohjassa. Varsinkin Kiesimän- ja Neiturin kanavalla, koska vesi laski melkeimpä humahtamalla. Tuli myös vähän klaustrofobinen olo tuolla kammion pohjalla kelluskellessa eikä kaikuvat mörinät ja ölinät yhtään helpottaneet oloa. Onneks toiminta on kuitenkin sen verran livakkaa, ettei pahemmin ehtinyt ahdistua

Huh, että helpotti :D

Neiturin kanavan seutu oli myös kaunista ja toisella puolella olikin viihtyisän näköinen Neiturin Kievari. Pohdiskeltiin, että nämä kanavat olisi mukava kiertää myös autolla. Samalla voisi käydä käppäilemässä Neiturin Vallihaudoilla.

 

Tämä "ilmiö" oli aika kammottavaa:

Veden noustessa sen alta alkoi kuohumaan hillitömästi kuplia ja koko vesi "kiehui". KÄÄK! Näytti kuin pohjalla olisi ollut joku muinainen meritursas pyrkimässä pintaan!

Eikä asiaa varsinaisesti helpottanut se, että oltiin suljetun kammion pohjalla...

Neiturin jälkeen kävimme vähän ajelemassa ja nautimme ihanasta säästä :)

 Ja sitten sama reitti takaisinpäin.

Matkalla katselimme kalastusalusta ja hillittömän kokoisia plaanareita.

Tuommooset kun Ukko K & kumppanit töräyttäisi uisteluveneen sivuille niin jo vain alkaisi järvet tyhjentyä ja kisamenestystä tulla. Tai sitten uppoaisi koko helahoito.

Oli kyllä mukava uusi kokemus ja muutenkin mökkeily latasi akkuja ja hermoja oikein kivasti.

Pitäisi näitä pikkureissuja tehdä useamminkin ja "risteilyjä" kotikonnuillakin :)

Mamma A.